Paluu Suomeen
Puolitoista vuotta kului yllättävän nopeasti, ja nyt kirjoitamme tätä Suomesta. Loppuvuodesta kirjoitamme vielä yhden kirjeen kun aikaa on ehtinyt kulua hieman enemmän ja pystymme katsomaan Brasiliassa vietettyä aikaa hieman eri perspektiivistä.
Brasiliassa vietetyt puolitoista vuotta olivat ehdottomasti elämämme parasta aikaa. Olemme erityisesti iloisia mahdollisuudesta seurata näkyämme ja tehdä töitä ihmiskaupan uhrien ja muidenkin ihmisten kanssa. Olemme kiitollisia sinulle, joka omalta osaltasi teit tämän mahdolliseksi rukoilemalla meidän puolestamme ja tukemalla meitä taloudellisesti.
Aloitimme tavaroiden purkamisen ja kodin laittamisen kuntoon heti saavuttuamme Suomeen heinäkuun alussa. Meidän kodissa vallitsee edelleen kaaos, ja työhuone on täynnä tyhjiä pahvilaatikoita. Varastossa on edelleen hyvin paljon kaikenlaista tavaraa, ja autotallia ei pysty ainakaan toistaiseksi käyttämään muuhun kuin tavaroiden säilytykseen. Meidän ajatuksena on miettiä tarkkaan mitä tavaroita tuomme takaisin kotiimme. Tulimme Brasiliassa toimeen hyvin vähällä, eikä meidän ajatuksena ole täyttää kotiamme kaikella mitä omistamme. Nyt ollaan jo elokuun alussa, ja Sikri palasi tänään aamulla takaisin töihin Jorvin sairaalaan. Teron työkuviot ovat edelleen auki, eikä työpaikasta ole vielä tietoa. Uskomme, että Jumalalla on Terolle jotain erityisen hyvää varattuna. Olemme heittäneet kaiken työmme Herran haltuun ja uskomme, että kaikki hankkeemme menestyvät. Uusi työ löytyy varmasti. On hienoa, jos rukoilet asiaa kanssamme ja pyydät meille viisautta ja kärsivällisyyttä. Uskomme oikeiden ovien aukeavan täydellisesti.
Kesäkuu Teksasin tiimin kanssa
Ennen paluutamme takaisin Suomeen, elämämme jatkui normaaliin tapaan Brasiliassa. Kesäkuun alussa palasimme Sao Paulosta takaisin Recifeen. Teron pääasiallinen työ oli huolehtia monista vierailijoista. Meidän rakkaat ystävämme Royce ja Jennifer tulivat Teksasista (Lubbock) uuden tiimin kanssa. Hehän vierailivat Recifessä viime vuonna, jolloin tutustuimme heihin. Tälläkin kertaa heillä oli mukanaan upea tiimi. Vietimme toiseksi viimeisen Brasilian viikkomme heidän kanssaan esittelemällä heille kaikkia työmuotojamme, ja kävimme tiimin kanssa vierailemassa Olindassa. Teksasin tiimi palveli meitä ja muita Shores of Gracen työntekijöitä rukoilemalla puolestamme sekä profetoimalla meille asioita, joita Jumala oli näyttänyt heille. Saimme viettää paljon aikaa Teksasin tiimin kanssa, ja yksi tiimin jäsenistä kertoi haluavansa tulla palvelemaan Brasiliaan miehensä kanssa. Meillä oli aivan mahtava viikko koko tiimin kanssa.
Sikri vietti erityisen paljon aikaa Betaniassa tyttöjen kanssa. Lisäksi hän pyrki tapaamaan ja viettämään aikaa erityisen läheisiksi ja tärkeiksi tulleiden slummeissa asuvien tyttöjen ja naisten kanssa.
Haasteita katutyössä
Kesäkuun alussa Nic ja Rachael perheineen lähtivät viettämään sapattivapaata, joten emme järjestäneet Isän rakkaus juhlaillallista kesäkuussa ennen lähtöämme. Kävimme paljon kaduilla, ja Jumala toimi voimallisesti erityisesti prostituutiossa työskentelevien naisten parissa. Prostituutiossa työskentelevien ihmisten kanssa tehtävä työ vaikeutui kun joku oli laittanut sosiaaliseen mediaan kuvan, missä yksi henkilöistä, joka oli työssä kadulla, oli tunnistettavissa. Jotkut naisista loukkaantuivat syvästi tästä ja kieltäytyivät puhumasta meille vähään aikaan, ja tämän episodin seurauksena emme käyneet kadulla pariin viikkoon lainkaan. Kun prostituutiossa työskentelevät ihmiset alkoivat kysellä meidän perään, teimme päätöksen työn jatkamisesta entisellä tavalla. Sikrillä oli onneksi myös hyvä henkilökohtainen kontakti henkilöön, joka oli aiemmin kieltäytynyt puhumasta meille. Kun pyysimme tältä henkilöltä anteeksi ja osoitimme vilpittömästi rakkautta tätä henkilöä kohtaan, hän alkoi lämmetä meidän kohtaamiselle. Hän alkoi avautua meille uudelleen ja pääsimme tekemään työtä entiseen tapaan kadulla.
Yhteydenpitoa meille tärkeiden ihmisten kanssa
Sikri aikoo jatkaa yhteydenpitoa Whatsappin avulla monien kadulla työtä tekevien naisten kanssa. Sikri onnistui myös tutustuttamaan jotkut kadulla työskentelevät naiset Recifeen jäävien tiiminjäsentemme kanssa, joten kontakti pysyy myös meidän palattua takaisin Suomeen.
Viimeisenä maanantaina ylistysillassa oli kovin koskettavaa, kun rakkaaksi käyneet slummeissa asuvat tytöt halusivat tanssia ja laulaa meille. Kyyneleet valuivat meidän ja heidän poskia pitkin. Oli vaikeaa jättää heidät Recifeen meidän palattua takaisin Suomeen, mutta olemme kiitollisia sosiaalisesta mediasta ja nykyteknologiasta, jotka mahdollistavat yhteydenpidon Brasiliaan.
Tunnelmia on tässä vaiheessa vielä kovin vaikeaa purkaa konkreettisiksi ajatuksiksi. Vaikka opimmekin paljon uusia asioita, uskomme, että vasta vähän ajan päästä ajatuksemme ovat riittävän selkeitä voidaksemme tekemään jonkinlaisen yhteenvedon Brasiliassa vietetystä ajasta. Nyt keskitymme etsimään mitä Jumala on suunnitellut meille täällä Suomessa omassa seurakunnassamme ja muuallakin. Olemme ehtineet tavata monia ystäviämme, kävimme Suomeen paluun jälkeen eilen ensimmäistä kertaa omassa seurakunnassamme, ja olemme keskustelleet ystäviemme kanssa mahdollisista töistä, joihin Jumala kutsuu meitä Suomessa. Olemme ehtineet jo keskustella Skypessä Brasiliaan jääneiden meille rakkaiden ihmisten kanssa. On ollut hienoa nähdä livenä ihmisiä, jotka ovat meille kovasti rakkaita.
New Wine tapahtuma Himoksella
Pari viikkoa sitten kävimme New Wine konferenssissa Himoksella, jossa pidimme seminaarin aarteiden etsinnästä. Seminaari onnistui erinomaisesti, ja paikalle tuli paljon väkeä. Meillä ei taaskaan ollut riittävästi kyniä, vaikka edellisestä kerrasta viisastuneena otimme mukaan paljon kyniä ja paperia. Kaikki seminaariin osallistuneet henkilöt lähtivät etsimään aarteita, ja moni ihminen parani erilaisista vaivoista. Kesken seminaarin Tero sai tiedonsanan kivusta vasemmassa polvessa. Kaksi ihmistä nosti kätensä ylös merkiksi siitä, että heillä oli ongelmia vasemman polven kanssa. Kun seminaarin lopussa pyysimme ihmisiä tulemaan rukoiltavaksi, polvivaivoja oli yllättäen 12:lla ihmisellä. Ilmeisesti osa ei joko kuullut mitä puhuimme aiemmin seminaarin aikana, tai he eivät halunneet kaikkien muidenkin tietävän vaivoistaan. Moni ihminen parani vaivoista, ja eräskin vanhempi nainen todisti sunnuntaina aamulla molempien polvien olevan täysin kivuttomia. Perjantaina seminaarin jälkeen molempien polvien puolesta oli rukoiltu. Kiitos Jeesus! Oli hienoa tavata monia ystäviämme ja eri seurakunnissa olevia ihmisiä. Yhtenä aamuna kävimme seurakuntien johtajille ja keskeisille työntekijöille tarkoitetussa aamiaistapahtumassa. Sen yhteydessä saimme profetoida kahdelle evankelisluterilaisessa kirkossa toimivalle nuorisotyöntekijälle. Saimme jopa kutsun mennä rohkaisemaan seurakunnan nuoria. Olemme itse asiassa menossa viikon kuluttua yhdelle rippileirille kertomaan työstämme Brasiliassa. Meidän sydämemme iloitsee todella paljon yli seurakuntarajojen tapahtuvasta yhteistyöstä, olemmehan samaa Kristuksen ruumista! New Wine tapahtuma oli meille tärkeä osoitus Jumalan meille näyttämästä kutsusta palata takaisin Suomeen. Rukoilemme Isää näyttämään vieläkin yksityiskohtaisemmin mitä Hän on suunnitellut meille Suomessa.
Ajatuksia Suomessa olemisesta
Suomessa on hyvä olla. Tämä on täydellinen aika. Olemme hyvällä paikalla kun saamme rukoilla ja etsiä seuraavaa askelta. Olemme täynnä odotusta tästä ajasta. Meillä on jo joitain ajatuksia ja pyydämme Isää vahvistamaan ajatuksemme. Kaikki hyvä tulee häneltä täydellisesti. Myös kaikki tarvitsemamme varat tulevat Häneltä. Kiitos kun pysyt rukouksessa puolestamme!
Kohta lähdetään kohti Suomea
Vajaan kuukauden kuluttua aloitamme matkan takaisin Suomeen. Olemme olleet Brasiliassa lähes puolitoista vuotta. Olemme saaneet tehdä kaikkea mitä tulimme tekemään tänne. Olemme saaneet tehdä paljon muutakin. Iskä on avannut uusia ovia, ja odotamme innokkaana mitä kaikkea saamme tehdä jatkossa.Vajaan puolentoista vuoden aikana olemme saaneet aika hyvän käsityksen siitä mihin Isä johtaa meitä. On hienoa kun tapaamme taas kaikki meille rakkaat ihmiset Suomessa. Toisaalta haikeus täyttää meidän sydämet, kun tiedämme, että iso osa sydäntä jää tänne. Täältä pois lähteminen ei ole helppoa, koska meidän on ollut hyvä olla täällä. Onhan meillä toki ollut välillä haasteitakin, mutta Jumala on laittanut meidän sydämiin suuren rakkauden Brasiliaa kohtaan. Olemme saaneet konkreettisesti nähdä miten Jumala on aina valmistanut meille pääsyn ulos kaikista haasteista. Rukoilemme tämän ihmeellisen maan puolesta. Meidän sydämelle on erityisesti tullut ihmisten rohkaiseminen lähtemään liikkeelle. Monissa seurakunnissa on vahva ylistys, ja seurakunnissa jaetaan väkevää Jumalan sanaa. Ihmisillä on kuitenkin kaikenlaisia pelkoja, ja hyvin harva seurakunta lähettää ihmisiä säännöllisesti ”ulos” kohtaamaan ihmisiä. Rukoilemme, että monissa seurakunnissa aletaan seurata Jumalaa sanojen lisäksi myös konkreettisesti teoilla.
Toukokuun alun aktiviteetteja
Toukokuun alku oli kiireistä aikaa vierailijaprosessin kanssa. Moni ihminen haluaa tulla käymään täällä. Erityisesti Holy Ghost Reborn –elokuvan katsomisen jälkeen moni haluaa osallistua työhön jota teemme täällä. Tänne on tulossa paljon ihmisiä ympäri maailman. Sikriä työllistivät ihmisten tapaamiset ja Betaniassa auttaminen. Sikri on käynyt todellista taistelua tyttöjen täiongelmaa vastaan. Kaiken kiireen keskellä ehdimme pitää myös yhden vapaapäivän. Vuokrasimme auton ja ajoimme pieneen Porto de Galinhas –nimiseen rantakaupunkiin. Se sijaitsee vajaan tunnin ajomatkan päässä Recifestä etelään. Vietimme mukavan päivän rannalla Hennan ja Adriennen kanssa. Yritimme tehdä reissun jo viikkoa aikaisemmin. Koska Brasiliassa moni asia muuttuu vielä ”kalkkiviivoilla”, emme saaneetkaan vuokra-autoa. Edellinen vuokralainen ei palauttanut autoa ajoissa, joten päädyimme Rio Mar –ostoskeskukseen syömään lounasta ja keilaamaan. Päivä oli sateinen, joten meitä ei juurikaan harmittanut vaikka emme päässeetkään rannalle.
Matka Sao Pauloon
Puolivälissä toukokuuta lähdimme Sao Pauloon tapaamaan ystäviämme. Saimme myös olla rohkaisemassa heidän seurakunnissaan puhumalla aarteenetsinnästä ja ulos lähtemisestä. Saimme kokea todellista brasilialaista vieraanvaraisuutta, mikä on ollut todella ihanaa. Pääsimme rohkaisemaan monia yksittäisiä ihmisiä, ja erityisesti mieleen jäi mm. nuori mies, jonka vanhemmat ovat pastoreita. Hänen äiti toi hänet rukoiltavaksi, ja Jumala antoi hänelle profetian jonka hän itse vahvisti. Hän kamppailee löytääkseen oman suhteensa Jeesuksen kanssa. Seuraavana päivänä näimme hänet ja hänen tyttöystävänsä kahvilassa. Hänen tyttöystävä kertoi, että tämä nuori mies oli loukannut jalkansa jalkapallossa. Hän ei suostunut antamaan Sikrin tutkia jalkaansa, mutta antoi luvan rukoilla jalan puolesta. Jumala paransi hänen jalkansa, ja hän kulki ympäriinsä hämmentyneenä Jumalan hyvyydestä. Muistutimme häntä vielä profetian sanoista ja siitä miten tärkeä hän on Taivaan Isälle. Meillä on ihmeellinen Isä!
Olemme saaneet tutustua ihaniin uusiin ihmisiin. Olemme saaneet jakaa ja ottaa vastaan rakkautta. Miten onkaan niin paljon helpompaa jakaa kuin olla vastaanottamassa. Jumala haluaa meidän myös osaavan ottaa rakkautta vastaan, sillä miten voisimmekaan jakaa sitä eteenpäin, jos emme ensin täyty Jumalan rakkaudesta päivittäin. Miten voisimme oppia rakastamaan ihmisiä ympärillämme jos emme ensin opi rakastamaan itseämme. Jumala kutsuu meitä rakastamaan meidän ympärillämme olevia ihmisiä niin kuin rakastamme itseämme. Mutta jos emme osaa rakastaa itseämme, ottaa itseämme huomioon ja pitää huolta omista tarpeistamme, miten voisimme rakastaa muita ihmisiä rakkaudella jonka Jumala on antanut meille. Erityisesti Sao Paulon matkalla olemme oppineet tästä paljon lisää. Olemme olleet ihmeissämme ihmisten vieraanvaraisuudesta. Meillä on ollut upea Sao Paulon matka. Jäämme kaipaamaan monia uusia ystäviä. Olemme saaneet myös olla tekemässä täällä työtä, jota uskomme tulevamme tekemään jatkossakin.
Unelmamatka Manaukseen
Ennen kuin tulimme Sao Pauloon Isä mahdollisti meille unelmareissun Manaukseen. Pääsimme katsomaan Amazonin alueen ihmeellisyyttä ja teimme kaksi päivämatkaa. Ensimmäisenä päivänä ajoimme moottoriveneellä pitkin Rio Negroa. Kävimme katsomassa paikkaa jossa Rio Negro ja Rio Solimoes kohtaavat. Lähes kuuden kilometrin matkan joet kulkevat vierekkäin, ja vasta sen jälkeen ne sekoittuvat toisiinsa muodostaen Rio Amazonin. Pääsimme myös pitämään sylissä laiskiaista ja pääsimme uimaan jokidelfiinien kanssa. Toisena päivänä pääsimme kävelemään sademetsään, katsomaan upeita luolia ja vesiputouksia, ja pääsimme uimaan keskellä viidakkoa. Meillä oli upea miniloma Amazonasin alueella.
Muiden rohkaisua
Jumala on puhunut meille paljon rohkaisemisen merkityksestä. Lanseerasimme Shoresilla haasteen, että jokainen rohkaisee Whatsappilla jotain toista tiimin jäsentä joka päivä (vähintään yhtä). Erityisesti johtajamme tarvitsevat rohkaisua. On niin helppoa ajatella, etteivät he kaipaa rohkaisua, tai heitä on muuten vaan vaikeaa lähestyä kun heidän tehtävänään on johtaa seurakuntaa tai muuta organisaatiota. Olemme kuitenkin kuulleet hyvin usein johtajilta itseltään, ja olemme kokeneet saman myös itse, ettei juuri kukaan rohkaise johtajia. Haastammekin nyt jokaisen tätä lukevan lähettämään jollekin omalle johtajalleen tai johtajana pitämälleen henkilölle rohkaisevia viestejä joka päivä ainakin viikon ajan.
Vila Betania
Shores of Gracen työ kasvaa erityisesti Vila Betanian kautta koko ajan. Saimme toukokuussa taas uuden vauvan Vila Betaniaan. Lisääntyvä määrä lapsia lisää myös kustannuksia huimasti. Koska Brasilian valtio ei edelleenkään rahoita työtämme millään tavalla, työ on kokonaan lahjoitusten varassa. Rukoilethan rahoituksen lisääntymistä pysyvästi. Jos haluat osallistua Betanian kallisarvoiseen työhön, ole meihin yhteydessä. Kerromme vaihtoehtoisista mahdollisuuksista tukea Shoresin Vila Betaniaan sekä muihinkin työmuotoihin kohdistuvaa työtä.
Rukouspyyntö: Teron työ Suomessa
Yksi meidän konkreettinen rukousaihe on Teron työ Suomessa. Ennen Brasiliaan lähtöä Tero joutui irtisanoutumaan työstään, ja nyt rukoilemme uusien työkuvioiden aukeamista. Tiedämme, että Isä on valmistanut jotain erityisen hyvää, ja haluamme olla uskollisia omalla palvelupaikallamme. Luotamme Isän avaavan jotain mikä sopii täydellisesti meille. Rukoilethan kanssamme, että näemme oikeiden ovien aukeavan kun muut ovet sulkeutuvat.
Meillä on hyvä Isä
Olemme tätä kirjoittaessamme vielä Sao Paulossa, ja lähdemme tänään sunnuntaina takaisin Recifeen. Olemme siellä tasan neljä viikkoa, ja 3.7 lähdemme keskellä yötä takaisin kohti Suomea. Lennämme Lissabonin kautta Helsinkiin, jonne meidän pitäisi laskeutua 5.7 aikaisin aamulla vähän ennen viittä.
Meillä on hyvä Isä! Meidän elämä on muuttunut paljon Brasiliassa ollessamme. Meillä on ajatus työstä, johon Isä kutsuu meitä. Ainakin aluksi tulemme tekemään työtä Suomessa. Ehkä joskus myöhemmin palaamme takaisin Brasiliaan, tai mahdollisesti lähdemme jonnekin muualle. On turvallista tietää, että kun kuljemme yhdessä Isän kanssa, olemme aina matkalla oikeaan suuntaan…
Huhtikuun alussa olimme vielä Sao Paulossa, mistä kerroimmekin jo edellisessä uutiskirjeessä.
Vierailijaprosessin haasteita
Palattuamme Recifeen saimme yllätysvierailijan, ja koska vierailijaprosessimme hakee vielä hieman uomiaan, saimme alkaa selvitellä monenlaisia asioita. Meidän kanssa vierailijaprosessista vastaa brasilialainen Rafael, joka on hommassaan aikalailla kokematon. Hän puhuu englantia, joten hän pystyy hoitamaan osan tehtävistä. Hänen pääasiallinen vastuualueensa on portugalia puhuvat vierailijat. Rafael ei ole käytännössä osallistunut lainkaan meidän aktiviteetteihin, joten meidän vastuulla on kaikkien käytännön asioiden hoitaminen. Rafael hoitaa lähinnä kirjeenvaihdon portugalia puhuvien potentiaalisten vierailijoiden kanssa. Meidän ajatuksena on ottaa hänet mukaan kaikkiin aktiviteetteihin, jotta hän pystyy vähitellen ottamaan yksin vastuun kaikista meidän vierailijaprosessiin liittyvistä asioista.
Tiimi saapui Teksasista
Työt kadulla jatkuivat entiseen tapaan ja loppukuusta saimme vieraaksi 9-henkisen tiimin Texasista. Heidän asioiden järjestely vei paljon erityisesti Teron aikaa ja tiimin saavuttua me molemmat olimme käytännössä koko ajan hoitamassa vierailuun liittyviä asioita. Meidän ajatuksena on, että haluamme järjestää kaikille vierailijoille ikimuistoisen reissun. Kävimme heidän kanssa kadulla pitämässä katukirkkoa, Betaniassa vierailemassa tyttöjen luona, lähislummeissa tutustumassa ihmisiin joiden kanssa teemme viikoittain työtä, ja järjestimme lisäksi Isän rakkaus juhlaillalliset Golden Tulip nimisessä hotellissa. Tilaisuus oli todella koskettava ja puitteet olivat upeat. Moni nainen (ja mies) oli hyvin kosketettu Jumalan rakkauden kohdatessa heitä. Kävimme tiimin kanssa myös Porto de Galinhas –nimisessä pikkukaupungissa merenrannalla. Matkalla rannalle hämmästelimme yllättävää ruuhkaa paikassa, jossa yleensä ei ole mitään ongelmia. Kun saavuimme paikkaan jossa liikenne ruuhkautui erityisesti, huomasimme miten tien sivussa pakettiautoon nostettiin ruumissäkkiä. Emme olleet koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa täällä ollessamme. Paikalla ei näkynyt vaurioituneita autoja, joten ilmeisesti joku ihminen oli tapettu kadulle. Huumeet ovat iso ongelma erityisesti kaupunginosassa, jonka läpi ajoimme.
Meillä ei ole ollut täällä koko aikana mitään ongelmia. Meitä ei ole yritetty ryöstää, emmekä ole nähneet juurikaan mitään väkivaltaa. Joskus katukirkkoa pitäessämme olemme nähneet tappeluita ja muita ihmisiä on uhattu teräaseilla, mutta meidät on varjeltu kaikelta tällaiselta. Itse asiassa koko sinä aikana kun Shores of Grace on tehnyt erilaisia aktiviteetteja kaduilla ja slummeissa, yksikään meidän työntekijä tai vierailija ei ole joutunut minkäänlaisen rikoksen uhriksi. Isä pitää meistä huolta. Olemme siitä kiitollisia!
Ongelmia Vila Betaniassa
Vielä Sao Paulossa ollessamme kuulimme, että kolme Vila Betaniassa olevista tytöistä joutui siirtymään pois, sillä virallisissa tahoissa kommunikaatio ei toimi niin kuin sen pitäisi toimia. Vila Betaniasta vastaaville henkilöille selvisi, että nämä kolme tyttöä olivat todistaneet rikollisia vastaan oikeudessa. Nämä rikolliset ja heidän ystävänsä olivat alkaneet etsiä tyttöjä voidakseen vahingoittaa heitä ja jopa tappaa heidät. Rikolliset asuvat aivan Betanian lähettyvillä, ja tästä syystä tytöt oli aikaisemmin sijoitettu kauempana oleviin turvakoteihin. Valitettavasti tämä kuvastaa Brasilian surkeaa systeemiä hyvin. Sen sijaan, että jo turvakotiin sijoitettaessa olisi otettu huomioon rikollisten asuinpaikka, tämä tuli esille ikään kuin vahingossa kun tytöt olivat kuulleet koulussa ystäviltään näiden rikollisten etsivän heitä tappaakseen heidät. Kaikkein surullisinta on, että kärsijänä kaikessa tässä olivat tytöt. Kun tytöt siirrettiin uuteen turvakotiin, paikkoja vapautui uusille tytöille. He tulivat huhtikuun aikana Vila Betaniaan.
Sikri on edelleen viettänyt aikaa vauvojen kanssa. Hän on ollut myös paljon tyttöjen kanssa, ja hän on huomannut, että monilla tytöistä on koulutöiden kanssa kovasti ongelmia. Tuntuu, ettei kukaan ole opettanut heitä tekemään yksinkertaisia asioita, joiden avulla oppiminen ja koulunkäynti olisi helpompaa.
Sikri aikookin käydä kerran viikossa auttamassa tyttöjä läksyjen ja tehtävien teossa. Iso osa tytöistä tarvitsee vain jonkun vierelleen rohkaisemaan ja auttamaan eteenpäin.
Naisten hampaiden ja silmien hoitamista
Olemme käyneet edelleen hoidattamassa naisten hampaita, ja on ollut ihanaa katsoa miten hampaitten kuntoon laittaminen on muuttanut joidenkin naisten olemusta kokonaan. Enää heidän ei tarvitse hävetä huonoja hampaitaan. Nyt he voivat hymyillä vapautuneesti. Olemme kiitollisia kaikille teille ystäville, jotka olette tehneet tämän mahdolliseksi!
Natalia, joka opiskelee sairaanhoitajaksi ja on siitä todella innoissaan, törmäsi ikävään yllätykseen mentyään kouluun. Hän ei näe riittävän hyvin, ja hän on kärsinyt silmäongelmista koko ajan. Lisäksi hänellä on ollut jatkuvasti päänsärkyä. Yritimme hoitaa asiaa julkisella puolella, kun kuulimme ystävältämme, että sellainen olisi mahdollista.
Myöhemmin meille valitettavasti selvisi pitkän odottelun ja selvittelyjen jälkeen, että silmälääkärin palvelut olisi ollut seuraavan kerran tarjolla vasta kesä-heinäkuussa. Tämän takia meille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin viedä Natalia yksityiselle silmälääkärille. Tämä määräsi hänelle lasit, koska Natalian kaukonäkö oli erittäin huono. Tämä selittää hyvin, miksi hänellä oli koulussa vaikeuksia. Nyt hänellä on kuitenkin uudet hienot silmälasit, ja menestyminen opinnoissa ei ole ainakaan kiinni mahdollisuudesta nähdä riittävän hyvin.
Haasteita täiden kanssa
Ikäväksi yllätykseksemme täit ovat taas riesana Betaniassa asuville tytöille. On mahdollista, ettei taloon tulleiden uusien tyttöjen hiuksia käyty rutiininomaisesti läpi. Myös tyttöjen kouluissa täitilanne on hankala, ja sieltä täit tarttuvat helposti tyttöjen hiuksiin. Järjestimme uudet täitalkoot huhtikuun lopulla ja jatkamme seurantaa toukokuussa. Sikrin tarkoituksena on alkaa tehdä täiseurantaa rutiininomaisesti, jotta ongelmaan päästään pureutumaan aina mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lahjoitimme tytöille täikammat ja koetamme muistutella heitä tarkistamaan hiuksensa sopivin väliajoin.
Aarteidenetsintää
Olemme käyneet säännöllisesti etsimässä aarteita, ja erityisesti mieleen jäi viimeiseltä kerralta nuori nainen, joka vastasi kaikkia vihjeitä paremmin kuin hyvin. Hän oli juuri oikeassa paikassa, hänen vaatetus ja kengät vastasivat täydellisesti vihjeitä, ja erityisesti aarrekartassa olevat rukouspyynnöt osuivat täydellisesti kohdalleen. Hänen isänsä oli tosi huonossa kunnossa kotona chicongunian (yksi hyttysten levittämä sairaus, joka esimerkiksi tekee nivelistä hyvin kivuliaat pitkäksikin aikaa) takia. Hän kertoi vierautuneensa kirkosta näkemiensä väärinkäytösten vuoksi. Saimme kertoa hänelle, miten Jumala näkee hänen sydämensä ja kaiken turhautumisensa. Kerroimme miten Jumala lähetti meidät toiselle puolelle maapalloa kertomaan hänelle miten tärkeä hän on Jumalalle. Nainen puhkesi kyyneliin ja oli todella kosketettu.
Ajatuksia kotiinpaluusta
Koetamme hiljalleen totutella ajatukseen, että olemme oikeasti tulossa takaisin Suomeen jäädäksemme sinne. Meidän on ollut hyvä olla täällä. Olemme saaneet tehdä juuri sitä mitä tulimme tänne tekemään. Olemme päässeet lähemmäksi Isää, ja Hän on puhunut paljon meille. Täällä on vielä paljon tekemistä, ja toivomme voivamme palata tänne joskus. Toisaalta odotamme kovasti kaikkien rakkaiden näkemistä Suomessa. Rukoilethan kanssamme, että kuulemme mitä Jumala haluaa puhua meille. On hienoa jos rukoilet meidän löytävän rauhan ja helppouden takaisin Suomeen palaamiseen. Teron työkuviot ovat vielä täysin auki, joten sen osalta kaipaamme myös rukousta. Meillä on rauha tämän asian suhteen. Meillä on myös odotus, että Jumala avaa jotain aivan uutta. Emme vielä tiedä mitä se on, mutta meidän Isä on ihmeellinen, ja Hän haluaa antaa meille parasta. Olemme itse asiassa innostuneita mahdollisuudesta rukoilla ja pyytää, että Isä näyttää meille seuraavan konkreettisen askeleen.
Kiitos kun olet rukoillut puolestamme. Se on tuntunut konkreettisesti. Kiitos kun olet tukenut meitä taloudellisesti. Ilman sitä emme olisi voineet olla täällä. Meillä on ajatus ihmisten lähettämisestä maailmalle kun Jumala laittaa sydämeen ajatuksen lähtemisestä. Ainakin meidät on kutsuttu siihen. Uskomme, että jonain päivänä lähdemme vielä uudelle pidemmälle matkalle…
Maaliskuu alkoi vauhdikkaasti. Tero siirtyi vastaamaan kaikista englanninkielisistä vierailijoista pitkäaikaisten vapaaehtoisten lisäksi. Käytännössä tämä tarkoittaa lukuisiin sähköposteihin vastaamista, tulijoiden asioiden järjestelyä, heidän aikataulujensa suunnittelua ja osallistumista moniin tapahtumiin yhdessä vierailijoiden kanssa. Saamme myös pitää orientaation kaikille tänne tuleville vierailijoille. Työmäärä kasvoi siis huomattavasti.
Sikri puolestaan vietti aikaa auttamassa Vila Betaniassa (turvatalossa) toimien sylinä kolmelle sinne sijoitetulle vauvalle ja organisoiden täitalkoot taloon tulleille 14:lle tytölle. Siinä olikin hommaa, kun ensin pestiin hiukset, ja sitten laitettiin lääkeöljyä. Lopuksi kiharaiset hiukset kammattiin täikammalla puhtaaksi. Pienimpien tyttöjen kanssa piti kyllä käyttää kaikki luovuus, että he jaksoivat istua tarpeeksi pitkään paikallaan kampaamisen ajan. Hiuksissa oli aivan valtavasti täitä. Kaikki tytöt tulivat Vila Betaniaan toisista turvakodeista, ja täiden määrä tyttöjen hiuksissa on valitettavasti hyvä osoitus siitä, miten vähän monissa turvakodeissa lapsista oikeasti välitetään.
Kuukauden lopun vietimme Sao Paulossa Global Awakeningin mission tripillä, mikä olikin aivan mahtavaa aikaa! Matkalla oli mukana noin 50 ihmistä ympäri maailmaa. Kaikki olivat todella nälkäisiä löytääkseen lisää Taivaan Isän rakkaudesta ja saadakseen jakaa sitä eteenpäin. Näimme aivan huikeita ihmeitä. Viiden päivän aikana tiimin rukoillessa eri seurakunnissa näimme satoja erilaisia ihmeitä. Fyysisiä parantumisia oli 839, sisäisiä parantumisia oli 800. Yli 180 ihmistä antoi elämänsä Jeesukselle. Sokeita silmiä aukesi 34, kuuroja korvia aukesi 31. Yli 20 erilaista syöpää parani ja viisi rampaa lähti kävelemään tultuaan terveeksi.
Sikri sai nähdä lähes kuuron korvan aukeavan, kun hän rukoili. Teron rukoillessa yli kymmenen vuotta vaivannut skolioosi parani. Näimme molemmat useita vuosia vaivanneiden selkä- ja alaraajakipujen paranevan. Näimme lähes sokeiden silmien aukeavan kun moni ihminen oli joutunut tulemaan toimeen sumean näön kanssa useita vuosiakin.
Sikrille Jumala puhui ihan uutta rakkaudestaan, kun hän törmäsi nuoreen naiseen, jossa oli kovasti jotain omituista. Hän ei esimerkiksi pystynyt katsomaan silmiin ollenkaan. Sikri rupesi rukoilemaan tämän puolesta ja, Jumala johti vain vuodattamaan rakkauttaan hänen ylleen ja puhumaan totuutta siitä, kuka hän oli. Jumala johti Sikrin kertomaan tälle nuorelle naiselle miten ihana, kaunis ja rakas tytär hän on Taivaan Isälle. Nainen rupesi itkemään, ja Jumala johdatti Sikrin vain halaamaan tätä naista pitkään ja hartaasti. Nainen itki Sikrin olkapäätä vasten ja kun hän halusi lopettaa, tämä nainen katsoi silmiin ja vaikutti täysin normaalilta. Jumala puhui, että Hänen rakkautensa edessä mikään vihollinen ei kestä, ja Hänen rakkautensa on suurin voima tässä maailmassa.
Saimme rohkaista monia ihmisiä. Jumala oli puhunut meille aiemmin, että meidän tehtävä on rohkaista ihmisiä lähtemään ulos. Monissa seurakunnissa on nälkäisiä ihmisiä, ja erityisesti ylistys on usein voimallista ja kiihkeää. Usein seurakunnissa on hyvin vähän varsinaisesti ulospäin suuntautuvaa työtä, kun moni seurakunnassa käyvä henkilö pelkää oman turvallisuutensa puolesta. Pelon henki on vallannut monet ihmiset. Saimme murtaa näitä pelkoja Jeesuksen nimessä, ja saimme kertoa erityisesti meidän sydämellä olevan seurakunnissa olevat nuoret. Vallankumouksen avaimet saadaan seurakunnissa, joissa opetus on erinomaista ja ylistys on voimallista. Varsinainen vallankumous alkaa kuitenkin kaduilla, joilla on tuhansia ja tuhansia ihmisiä jotka kaipaavat kuulla ilosanomaa Jeesuksesta. Moni ihminen rohkaistui, ja uskomme monien lähtevän liikkeelle kuten Jeesus kehoittaa meitä.
Jäimme Sao Pauloon vielä toiseksi viikoksi. Tarkoituksemme oli tavata ystäväämme Wellingtonia. Hänen oltuaan sairaana muutaman päivän Jumala antoi meille aivan ihania uusia ystäviä. Seurakunnissa, joissa palvelimme ensimmäisen viikon aikana, meitä auttoivat useat tulkit. Tutustuimme paremmin erityisesti kahteen heistä, ja meidän oli mahdollista viettää paljon aikaa heidän kanssaan. Aiemmin matkan aikana Jumala oli puhunut meille aivan mahtavan pastoripariskunnan (Steve ja Sally Wilson) kautta vaikutuksesta (influence), joka meillä on. Jumala haluaa käyttää meitä ihan uudella tavalla vaikuttaakseen meidän kautta vaikutusvaltaisiin ihmisiin ja avatakseen meille ovia jotka eivät aukea muille.
Yksi uusi ystävämme, Rayssa, joka oli aiemman viikon tilaisuuksissa meidän tulkkina, työskentelee jalokivibisneksessä. Koko hänen perheensä on mukana tässä työssä. Heillä on asiakas/ystävä, jonka puolesta he halusivat meidän rukoilevan. Ymmärsimme, että Jumala halusi vahvistaa aiemman sanansa kun Hän puhui meille vaikutuksesta ihmisiin ympärillämme sekä ovista jotka aukeavat vain meille. Tämä henkilö (asiakas) asuu Sao Paulon parhaalla paikalla aivan mahtavassa asunnossa. Hänellä on kuusi palvelijaa, jotka ovat kaikki uskossa! Saimme rukoilla sekä tämän naisen että koko hänen henkilökuntansa puolesta. Saimme rohkaista tätä naista tutustumaan Jumalaan erityisesti Isänä, eikä ainoastaan Jumalana joka on jossain kaukana. Saimme siunata hänen palvelijoitaan, ja tajusimme miten ihanasti Jumala tekee työtään. Voimme vain kuvitella miten nämä palvelijat ovat vuosia rukoilleet tämän naisen (Tania) puolesta. Ensin Rayssa ja hänen perheensä alkaa vaikuttaa Tanian elämässä. Sitten Rayssa perheineen tuo kaksi suomalaista korkeasti koulutettua lähettiä kertomaan Jumalan rakkaudesta ja siitä miten hyvä Isä hän on. Tania kuunteli tarkkaan mitä puhuimme, ja hän otti ihmeellisesti vastaan rukouksemme. Meille aukesi uusi ovi, ja astuimme sisälle rohkeasti. Meidän Isä on vaan niin mahtava!
Myöhemmin viikon aikana saimme palvella toista tapahtumissa meitä palvellutta tulkkia. Toinen uusi ystävämme, Raquel, vei meidät keilaamaan. Siellä tutustuimme Raquelin ystäväpariskuntaan, joka toimii yhdessä paikallisessa seurakunnassa nuorisopastoreina. Saimme rohkaista heitä astumaan ulos ja kohtaamaan Jumalan rakkaudella myös seurakunnan ulkopuolella olevia ihmisiä. Saimme rukoilla heidän puolestaan ja profetoida asioita joita Jumala on valmistanut heille.
Viikon lopussa Rayssa kutsui meidät kotiinsa, jossa he pitävät kotiryhmää. Saimme jakaa asioita omasta elämästämme, ja rohkaisimme myös kotiryhmässä olevia ihmisiä lähtemään ulos. Yksi kotiryhmässä oleva nainen työskentelee valtionhallinnossa terveysministeriössä. Kun kerroimme miten vaikeaa Sikrin olisi tehdä työtä lääkärinä Brasiliassa, hän lupasi selvittää asiaa tarkemmin. Hänen saattaa olla mahdollista vaikuttaa asian siten, ettei Sikrin tarvitse tehdä testejä jotka normaalisti vaaditaan kaikilta lääkäreiltä, jotka haluavat virallisesti tehdä töitä Brasiliassa. Näemme tämänkin kohtaamisen tilanteena, jossa Jumala puhuu meille vaikutuksesta joka meillä on ihmisiin ympärillämme. Meidän tarvitsee vain luottaa Jumalan suunnitelmaan ja olla rohkeita valinnoissamme!
Lopuksi haluamme kiittää kaikkia saamastamme tuesta. Ilman rukousta ja taloudellista tukea emme voisi olla täällä. Olemme juuri oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. Täällä on hyvä olla!
Karnevaalit
Heti helmikuun alussa täällä olivat taas karnevaalit. Ne alkavat traditiolla, jossa kaupungin pormestari luovuttaa kaupungin avaimet viinan ja himon ”jumalalle”. Noituuden (makumba) papitar on mukana avaimen luovutuksessa. Suurin osa uskovista lähtee jo hyvissä ajoin ennen karnevaalien alkamista pois kaupungista, ja kaikenlainen noituus saa rauhassa ”rellestää” kaupungissa koko karnevaalien ajan.
Me mietimme vaihtoehtoja tavoittaa karnevaaleilla käyviä ihmisiä, ja lopuksi päädyimme taas tekemään aarteiden etsintää. Se toimi edellisenä vuonna erinomaisen hyvin. Aarteenetsinnän lisäksi teimme ylistyksen yhteydessä profeetallisia kortteja, joita jaoimme ihmisille. Meitä oli päivittäin noin kymmenen ihmistä, ja jakauduimme kahdeksi tiimiksi. Kävelimme ympäri vanhaa Recifeä Jumalan viitoittamilla paikoilla ja löysimme todella monia aarteita. Kaikki olivat todella kosketettuja siitä, että meillä on oikeasti elävä Jumala joka kohtaa ihmisiä karnevaalien keskellä. Yksi mahtavimmista kohtaamisistamme oli pariskunta, jonka näimme yhdellä aukiolla lavan vieressä. Aukio ja lava olivat vihjeitä jotka Jumala oli näyttänyt meille. Miehellä oli naamallaan lintumaski (yksi meidän vihjeistä), ja hänellä oli lisäksi yläselkä kipeä (yksi vihjeistämme). Kun Tero ryhtyi rukoilemaan miehen parantumista, taustalla liikkui makumba-pukuihin pukeutuneita ihmisiä. He soittivat makumba-musiikkia ja tanssivat musiikin johdossa. Teron rukoillessa voimakas Pyhän Hengen läsnäolo tuli paikalle ja miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun kaikki kipu hänen selästään lähti Jeesuksen nimessä! Meille tämä oli mahtava esimerkki Jumalan voimasta! On ihan sama mitä alakerta yrittää. Meidän Jumala on vaan niin paljon suurempi ja voimakkaampi!
Meidän tiimiin piti tulla useita paikallisia uskovia, mutta suurin osa heistä peruutti tulonsa juuri ennen karnevaaleille lähtemistä. Rukoiltuamme asiaa ja kuunneltuamme tiimissämme olevia paikallisia ihmisiä ymmärsimme, että monessa asiassa pelko sitoo paikallisia uskovia menemästä rohkeasti sinne, missä pimeys on suurin. Tietenkään meidän ei tule olla tyhmiä ja mennä minne tahansa ellei Jumala kehota siihen, mutta jutut joita kuulimme paikallisten kertovan toisilleen kuulostivat hyvin erikoisilta. Niistä oli selvästi kuultavissa pelkoa. Liikuimme aina ryhmänä ja olimme aina turvassa. Tietenkin on mahdollista, että väentungoksessa voi tapahtua mitä tahansa, mutta meidän Isä pitää meistä täydellisesti huolta. Rukoilkaa kanssamme, että paikalliset seurakunnat vapautuvat menemään missä pimeys on suurin. Meidät on kutsuttu olemaan ihmisiä eikä piiloutumaan yhtenevien asujen taakse isoon joukkoon joka ”hoitaa homman” kuten ruokajaon auton lavalta tai pakettiauton sisältä, ja sitten se häviää paikalta kun ihmisiä olisi mahdollista kohdata samalla tasolla heidän kanssaan. Uskomme, että kun paikalliset uskovat nousevat rohkeasti, tämä maa alkaa muuttua.
Hammashoitoa
Karnevaalien jälkeen arkemme rauhoittui hieman ja tavanomaisten kadulla ja slummeissa tehtävien tavoittavien töidemme lisäksi koetimme tavata kadulla tapaamiamme naisia ja lähislummin tyttöjä. Lisäksi pääsimme aloittamaan pari uutta hammashoitoa muutamien ystäviemme lahjoituksilla. Hampaiden huonous on joka kerta yhtä sokeeraavaa.
Natalian opiskelu
Natalian uusi koulu alkoi vihdoinkin, vaikka sen piti alkaa jo tammikuun lopussa. Jonkinlaisen ilmastointiongelman vuoksi he siirsivät aloitusta kuukaudella eteenpäin. Välissä olivat lisäksi karnevaalit eikä kukaan, edes kukaan opettajista, tullut kouluun. Koulu siis alkoi, ja Natalia on vihdoin päässyt jatkamaan opiskeluja. Tarkoituksenamme on aloittaa hänen kanssaan säännölliset tapaamiset, jotta voisimme auttaa häntä myös muissa elämän hallintaan liittyvissä asioissa.
Uuden Betania-turvakodin avautuminen
Yksi suuri yksittäinen asia, ehkä suurin koko meidän täällä olon aikana, oli uuden entistä ehomman Vila Betanian avautuminen. Se tarjoaa turvallisen väliaikaisen kodin kahdellekymmenelle alle 18-vuotiaalle tytölle. Paikkoja on myös kuudelle vauvalle. Hieman yli vuosi sitten vanha Betania sulkeutui sosiaalisten vanhempien paljastuttua pahemman luokan hyväksikäyttäjiksi ja huijareiksi. Tämä nyt avautunut turvakoti on rakenteeltaan paremmin tehty ja vastaavanlaiset väärinkäytökset on pyritty tekemään mahdottomaksi. Ensimmäiset tytöt saapuivat jo uuteen turvakotiin. Nyt heitä on uudessa kodissa jo yli kymmenen. Kerromme tästä lisää seuraavassa uutiskirjeessämme. Kerromme myös erilaisista haasteista, joita olemme kohdanneet matkan varrella kun nimenomaan tytöille tarkoitettuun turvakotiin on yritetty tuoda myös poikia. Paikallisten viranomaisten kanssa työskentely ei ole aina helppoa, mutta asiaa helpottaa huomattavasti kulkeminen oman näyn mukaan.
Vierailujen koordinointia
Aloitimme virallisesti työskentelyn kaikkien englantia puhuvien vierailijoiden ja vapaaehtoisten koordinaattorina. Jo tähän saakka olemme hoitaneet tehtävää erityisesti pitkäaikaisten vapaaehtoisten kanssa. Halukkaita tulijoita on kohtuullisen paljon, joten töitä riittää myös muiden töittemme lisäksi. Päivisin meillä on aikaa suunnitella erityisesti lyhytaikaisten vierailijoiden aikatauluja, ja lähes kaikkina iltoina olemme edelleen kaduilla, slummeissa ja monissa muissa paikoissa kohtaamassa niitä joilla ei ole mitään. Lisäksi kohtaamme erityisesti aarteenmetsästyksessä ihmisiä joilla näyttää ulkoisesti menevät muita paremmin.
Suunnitelmia
Olemme kiitollisia kaikille jotka ovat jollain tavalla osallistuneet meidän tukemiseen matkallamme. Ilman taloudellista tukea meidän olisi mahdotonta olla täällä, ja erityisesti ilman rukoustukea työn tekeminen olisi täysin mahdotonta. Monilla myös tiimiimme kuuluvilla ihmisillä on ollut kaikenlaisia vaivoja (esimerkiksi zikavirus), mutta me olemme saaneet olla lähes koko ajan hyvässä kunnossa.
Täällä on hyvä olla. Saamme tehdä juuri sitä mitä tulimme tänne tekemään. Saamme olla lähellä Isää joka rakastaa meitä ihmeellisellä rakkaudella. Olemme saaneet oppia paljon lisää Isän rakkaudesta ja siitä, että Isä rakastaa iloista antajaa. Saamme olla kiitollisia kaikesta siitä mitä meille on annettu. Meillä on kaikki se mitä tarvitsemme. On ihmeellinen etuoikeus saada olla täällä. Tällä hetkellä näyttää, että heinäkuun alussa tulemme takaisin Suomeen. Ellei suunnitelma muutu, meidän ei ole tarkoitus tulla takaisin Brasiliaan ainakaan tämän vuoden aikana. Rukoile kanssamme, että kuulemme mitä Isä haluaa meidän tekevän seuraavaksi. Rukoile myös, että Isä antaa meille viisautta, rohkeutta ja erityisesti kärsivällisyyttä työhön täällä.
Siunauksin
Tero ja Sikri
Vuosi vaihtui mukavasti Suomessa hyvien ystävien seurassa, ja palasimme tänne Recifeen 7.1. Ehdimme juuri vähän levähtää ennen kuin Furnace koulu (ylistyskoulu) alkoi basella. Yli 20 innokasta opiskelijaa saapui meidän baselle eripuolilta Brasiliaa, ja koulu jatkui tammikuun loppuun asti.
Koulun ajaksi lisäsimme tavoittavien aktiviteettien määrää ja niinpä olimme kaduilla lähes joka ilta. Lisäksi meillä oli Isän rakkaus juhlaillalliset 27.1, joten olemme olleet hyvin kiireisiä koko tammikuun. Pidimme koulun alussa koko päivän seminaarin aiheesta ”parantuminen”. Kerroimme ensin mitä Raamatussa kerrotaan parantumisesta. Puhuimme erityisesti siitä, että Jumala todellakin parantaa edelleen tänäkin päivänä. Sitten kävimme läpi viiden askeleen rukousmallin, jonka olemme oppineet matkustaessamme Global Awakeningin kanssa. Lopuksi kerroimme tiedon sanoista ja erityisesti erilaisista tavoista, joilla niitä voi saada. Myöhemmin illalla veimme opiskelijat harjoittelemaan päivällä opittua, kun lähdimme etsimään Jumalan meille piilottamia aarteita. Koko kouluaika oli aivan huippua. Vapaa-aikaa oli tosin erittäin vähän kun olimme koko ajan tekemässä monenlaista opiskelijoiden kanssa. Opiskelijat olivat aivan huippuja. He olivat todella nälkäisiä ja innostuneita. Oli mahtavaa olla kaduilla kun kanssamme siellä olevat ihmiset paloivat täysillä Jeesukselle. He halusivat oppia lisää siitä, miten Jumalan rakkautta voi osoittaa perinteisen katuevankelioinnin (jota täällä on paljon) lisäksi.
Oli lisäksi ihanaa nähdä oman tiimimme aktivoituvan. Erityisesti pari ihmistä, jotka ovat olleet tosi kiinni tekemässä muita hommia, löysivät uuden innon olla mukana kadulla kanssamme. Kävimme monta kertaa etsimässä aarteita, ja erityisesti se oli uusi ihmisten kohtaamisen keino monille. Löysimme lukuisia Taivaan Isän meille piilottamia aarteita, jotka olivat tosi kosketettuja siitä, että elävä Jumala on kiinnostunut juuri heistä. Ylistyksessä oli ihmeellinen voima koko koulun ajan. Meille molemmille tuli mieleen miten tärkeänä oikeasti näemme ylistyksen ja ihmisten antautumisen yliluonnolliseen yhteyteen Isän kanssa. Ylistyksessä on ihmeellinen voima. Se yhdistää ja rakentaa yhteyttä ihmeellisellä tavalla.
Työssämme on tapahtunut joitain muutoksia vuoden aluksi. Osa ystävämme Rosangelan kanssa samassa slummissa asuneista ihmisistä sai vihdoin oman asuntonsa kun Brasilian valtio aloitti uuden ohjelman kahdeksan vuotta sitten. Sen tähtäimenä on tarjota slummeissa asuville pysyvä kerrostaloasunto, ja osa heistä sai sen nyt. Tunteet ovat olleet kovin ristiriitaiset, sillä samasta slummista tulleet perheet on sekoitettu isolle kerrostaloalueelle ja vanhat tutut naapurit ovat kaukana toisistaan. Lisäksi yksi Rosangelan tyttäristä ei saanut asuntoa lainkaan. Kun projekti alkoi, hän oli liian nuori hakemaan asuntoa. Nyt hän asuu kilometrien päässä koko muusta suvustaan, ja tämä on ymmärrettävästi hänelle kova paikka.
Yhteisöllisyys, johon näiden ihmisten asuminen usein perustuu, on tuhottu. Koetamme auttaa näitä meille tärkeitä ihmisiä arjessa, ja tätä työmuotoa johtava Luke on aloittamassa kiertäviä ”pastoraalisia” kotikäyntejä useiden perheiden luona, jotta voisimme paremmin palvella heidän kasvuaan.
Koulun ajaksi palkkasimme keittiöön avuksi yhden naisen, joka aikaisemmin työskenteli prostituutiossa. Muistamme hänet aivan ensimmäiseltä kerralta kun kävimme Recifen kaduilla. Hän oli jo aikaisemmin jättänyt prostituution, mutta kuten monet näistä naisista, hän kantaa kovaa taakkaa menneisyydestään. Hänen perheensä ei ole osannut tukea häntä, ja kun koulu oli loppumassa, Nic päätti palkata hänet pian aukeavaan tyttöjen uuteen ja ehompaan turvakotiin. Ystävämme oli hyvin onnellinen ja murhe, jonka vaikeudet perheen kanssa olivat tuottaneet, helpottuivat kun hän on alkanut ymmärtää miten hänen Taivaallinen Isänsä pitää hänestä huolta ja rakastaa häntä.
Tiimimme jäsenet Henna ja Kate ovat aloittamassa Larissan suotuisalla avustuksella uutta projektia, jonka tarkoitus on antaa näille naisille avaimet ”normaaliin” arkeen. Olemme tästä tosi innoissamme, sillä olemme nähneet, miten vaikeaa tällaisen epämääräisen elämän jälkeen on lähteä edes normaaliin päivärytmiin. Sitoutuminen ajoissa töihin tulemiseen ja muuhun vastuullisuuteen ei ole helppoa näille ihmisille.
Yksi suuri ilon aiheemme on aikaisemmin kanssamme työskennellyt nainen. Monien ikävien väärinkäytösten seurauksena hän joutui lähtemään pois palveluksestamme, ja myöhemmin näimme hänet parina kertana kadullakin työskentelemässä prostituutiossa. Sydäntämme väänsi, kun tajusimme miten väärässä paikassa hän oli. Koetimme muistuttaa itsellemme, että Jumala on kaikkien olosuhteiden yläpuolella. Viikko takaperin Sikri kävi Danin (toisen tiimiläisemme) kanssa tämän henkilön kanssa kahvilla ja iloitsimme kovasti siitä, mitä Jumala oli tehnyt hänen sydämessään. Hän on ottanut vastuun teoistaan, ja vaikeuksista huolimatta hän on löytämässä todellista identiteettiään Jumalassa. Hän jopa päätti tulla juhlaillallisille jotka järjestimme. Hän totesi meille vasta nyt tajuavansa, miten entinen elämä ei enää ole häntä varten. Olemme tästäkin niin kiitollisia!
Suurena ilon- ja rukousaiheena on uuden Villa Betanian aukeaminen. Karun viime vuoden jälkeen olemme avaamassa entistä ehompaa ja suurempaa turvakotia tytöille, joita on käytetty hyväksi. Paikkoja on entisen kymmenen sijaan kaksikymmentä. Näistä noin kuusi on ihan pienille vauvoille! Avajaisten on määrä olla 23.2. Odottelemme vielä muutamia dokumentteja, joten rukoilethan että ne tulevat viimeistään tuohon mennessä.
Parin päivän kuluttua täällä alkavat taas karnevaalit, ja olemme järjestämässä taas erilaisia tavoittavia tapahtumia (esimerkiksi aarteenmetsästystä), mistä olemme innoissamme! Kerromme seuraavassa kirjeessä kaikista aktiviteeteista joita teimme karnevaaleilla, ja kerromme myös kaikesta mitä Isä avasi meille näiden muutaman päivän aikana. Rukoilethan meille viisautta ja rohkeutta kohdata ihmisiä tapahtumassa.
Kiitos kun rukoilet puolestamme. Haluamme myös kiittää kaikkia teitä, jotka olette tukeneet meitä taloudellisesti. Ilman taloudellista tukea ja varsinkaan rukoustukea emme voisi olla täällä. Olemme saaneet pysyä fyysisesti hyvässä kunnossa, ja monista kiireistä huolimatta olemme jaksaneet erinomaisesti tehdä työtämme täällä. Täällä on hyvä olla!
Viime kirjeessä kerroimme mahdollisesta Kolumbian matkasta. Tämä ei kuitenkaan toteudu tällä kertaa meidän osaltamme. Koimme Jumalan kehottavan meitä jäämään tänne karnevaalien ajaksi ja viemään evankeliumia ihmisille, jotka eivät välttämättä tiedä mitä he ovat etsimässä karnevaaleilta. Kolumbian matkan sijaan menemme lähetysmatkalle Sao Pauloon Global Awakeningin kanssa maaliskuun lopulla. Rukoilethan, että saamme tarvittavat varat siihen reissuun, ja matka voi olla meille antoisa ja hedelmällinen!
On uskomatonta, miten nopeasti vuosi meni. Me katseltiin juuri Facebookin muistoja, ja tasan vuosi sitten meillä oli mahtavat läksiäisjuhlat. Me ollaan niin onnellisia, että ihan vielä meidän työ ei kuitenkaan pääty Brasiliassa, ja me saadaan jatkaa täällä ainakin kesäkuun loppuun saakka. Pari uutiskirjettä ei jostain syystä koskaan päätynyt blogiimme, vaikka lähetimmekin viestejä monille suoraan sähköpostiin. Kaikille siis vielä kerrottakoon, että koimme syksyn aikana, ettei meidän työ ole vielä päättynyt täällä, ja haluamme jäädä tänne vielä pidemmäksi aikaa. Sikrin työnantajan oltua erittäin myötämielinen (mistä olemme niin kiitollisia) asiaa kohtaan jatkamme työtämme Brasiliassa ainakin kesäkuun loppuun saakka. Näillä näkymin palaamme Suomeen heinäkuun alussa. Sikri palaa työpaikalle elokuun alussa, ja Tero miettii mitä hän haluaisi tehdä ”isona”.
Ennen joulua tulimme Suomeen joulukuun 18.päivänä klo 4:20 aamusta, ja nukuttuamme vähän aikaa herätessämme vähän yhdeksän jälkeen mietimme ihan tosissamme ovatko kellomme väärässä ajassa. Ulkona on niin pimeää, että tuntui kuin kello olisi edelleen 4:20. Meidän kotona Brasiliassa on täysin valoisaa jo puoli kuudelta aamulla. Vuoden aikana me ollaan näköjään unohdettu miten pimeää Helsingissä on joulukuun lopussa.
Toivuttuamme ulkona olevasta pimeydestä kävimme hierojalla ja saunassa, ja illalla kävimme Sikrin Isän luona perinteisissä glögijuhlissa. Oli taas mukavaa nähdä vanhoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Joulun aikaan oli ihanaa nähdä rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Saimme kaikessa rauhassa vaihtaa kuulumisia. Kävimme myös elokuvissa, söimme suomalaista ruokaa, saunoimme joka päivä vähintään kerran ja nautimme täysillä Suomessa olemisesta. Oli hienoa kun jossain vaiheessa satoi myös vähän lunta, ja ulkona oli hyvin kylmää erityisesti päivänä jona lähdimme takaisin kohti Brasiliaa.
Joulukuussa ja erityisesti tämän vuoden lopussa mietimme, mitä kulunut vuosi toi tullessaan. Täytyy sanoa, että olemme käyneet läpi paljon kaikenlaista. Omassa sydämessä on tapahtunut selkeästi muutos siinä, miten näemme ympärillämme olevat ihmiset, jotka kärsivät. Aina nämä ihmiset eivät ole kaukana meistä. Osa heistä on meitä hyvin lähellä. Vaikka joskus tämä johtuu ihmisten omasta valinnasta, hyvin monien kohdalla tämä johtuu jostain muusta. Olemme oppineet koko ajan paremmin heittämään huolemme Jumalan haltuun, sillä kaikkia ihmisiä yksi ihminen (tai edes kaksi) ei pysty auttamaan. Kukaan ei pysty kantamaan koko maailman tuskaa harteillaan luhistumatta, mutta onneksi on yksi joka sen teki meidän puolesta. Meillä on ihmeellinen Isä joka antaa meille kaiken mitä me tarvitaan. Erityisesti suhde rakastavaan Isään on muuttunut vuoden aikana. Hän on tullut jollain tavalla paljon lähemmäs. Kiitollisuus erityisesti pienistä asioista omassa elämässä on lisääntynyt. Meille on annettu niin paljon. On ihmeellistä saada antaa edes osa siitä takaisin niille, joilla ei ole mitään.
Meille on antanut erityisesti voimia tilanteet, joissa joku toinen on aloittanut työn jonkun ihmisen kanssa mahdollisesti jo useita vuosia sitten ja ymmärrämme, että jokainen meistä on osa prosessia, jossa nämä ihmeelliset ihmiset löytävät todellisen arvonsa ja arvokkuutensa. Emme välttämättä näe itse tuloksia heti, mutta mahdollisesti useita vuosia kestävän työn tuloksena yksittäisen ihmisen elämä muuttuu, ja tämän seurauksena monelle muullekin tulee mahdollisuus konkreettiseen muutokseen. Saamme olla suuremman palapelin palasia ja pysähtyä kerralla yhden ihmisen kohdalle.
On kovasti koskettavaa nähdä pienten ihmisten tulevan luottavaisesti syliin ja kertovan sydämensä asioita meille, kun joillekin olemme ne ainoat aikuiset, jotka kuuntelevat tai välittävät. Kadulla sitä jotenkin kokee syttyvänsä eloon. Kävimme juuri ennen joulua uudessa paikassa, jossa tapasimme paljon uusia lapsia. Oli jotenkin suloista, miten pienen lämmittelyn jälkeen he osallistuivat leikkeihin meidän kanssamme, vaikka olimme kokonaan unohtaneet ottaa kynsilakat ja paperit ja kynät mukaan. Vähän isommatkin pojat olivat kovin suloisia, kun he ensin katselivat vähän kauempaa, ja sitten hekin tulivat mukaan. Lopulta he halasivat meitä, ja vähän pienempi hyppäsi syliinkin.
Kulttuurieroista emme (yllättävää!) edelleenkään ole päässeet eroon. On oma prosessinsa nähdä positiiviset asiat kaiken sen negatiivisen keskellä, joka arjen uurastuksen keskellä tulee jatkuvasti eteen. Miten oppisin rakastamaan myös epäluotettavia ja välinpitämättömiä työtovereita, jotka tuntuvat tekevän itsekkäitä ratkaisuja, ja heidän tapansa toimia käy päivä toisensa jälkeen hermoille? Miten oppisin näkemään myös heissä sen todellisen ihmisen ja rikkinäisyyden, joka heissä on, ja miten pystyn erottamaan nämä toisistaan? Kun ihmiset kysyvät kuulumisia, miten opin muistamaan kaiken sen hyvän, mitä Brasiliasta löytyy?
Joskus turhautumisen keskellä mieleen muistuu vain kaikki se negatiivinen. Tero kertoi positiivisuushaasteesta. Yhden päivän aikana ei valiteta mistään asiasta. Puhutaan vain hyvästä, mitä meille on annettu ja ajatellaan hyvää ympärillämme olevista ihmisistä. Siihen tahdon vuoden vaihtuessa lähteä. Vähintään kerran viikossa valitsen päivän, jolloin en valita mistään…(APUA!), ja tahdon haastaa jokaisen tätä lukevan mukaan. On jännää nähdä miten oma ajatusmaailma muuttuu. Toivon oppivani näkemään myös ärsyttävissä tilanteissa jotain positiivista, tai ainakin yritän oppia lähestymään asioita rakentavasti siten, ettei valittaminen ole enää osa elämääni. Voin olla eri mieltä muiden ihmisten kanssa, mutta en halua enää lähteä mukaan asioista valittamiseen.
Brasiliassa on oppinut arvostamaan monia pieniä asioita kuten esimerkiksi kassatyöskentelyä suomalaisissa kaupoissa. Suomessa asiat hoituvat nopeasti ja tehokkaasti, vaikka kassajono olisi pitkä. Jono etenee vauhdikkaasti, eikä jonossa tarvitse seistä tunteja…
Palasimme takaisin Brasiliaan 7.1. Ensi viikon maanantaina täällä alkaa uusi koulu, the Furnace. Jo keskiviikkona pidämme koko päivän seminaarin parantumisesta. Kerromme miten Jumala parantaa vielä tänäkin päivänä. Seminaarin päätteeksi lähdemme etsimään Jumalan meille piilottamia aarteita. Työt jatkuvat täällä entiseen tapaan, ja erityisesti Sikrillä on sydämellä luoda läheisempiä suhteita pariin naiseen, jotka työskentelevät prostituutiossa. Betania-turvatalon pitäisi aueta heti alkuvuodesta, mikä on suuri rukousaihe ja myös rukousvastaus. Nic ja Rachael suunnittelevat matkaa Kolumbiaan palvelemaan paikallisia pastoreita helmikuulle. He haluavat ottaa pienen tiimin mukaan ja koemme, että se voisi olla meidän paikkamme. Voisitko rukoilla, että kaikki matkajärjestelyt onnistuvat, ja saamme erityisesti katettua kaikki matkaan liittyvät kustannukset?
On suuri etuoikeus olla täällä juuri nyt. Saamme tehdä juuri sitä miksi tulimme tänne. Olemme kiitollisia kaikille teille, jotka rukoilette puolestamme. Ilman teitä emme voisi olla täällä. Kiitos myös kaikille teille, jotka tuette matkaamme taloudellisesti. Ilman teitä emme olisi edes voineet tulla tänne. Tänään pelataan jalkapalloa slummista tulevien poikien kanssa, ja myöhemmin illalla käydään hakemassa lentokentältä ihmisiä jotka osallistuvat maanantaina alkavaan kouluun. Elämä täällä on palannut hyvin nopeasti takaisin siihen mitä se oli ennen kuin lähdimme käymään Suomessa…
Lokakuu käynnistyi vauhdikkaasti, kun Nic ja pojat olivat matkoilla ja monenlaiset kulttuurierot toivat mukanaan kaikenlaista hässeliä.
Järjestimme 10.10 Rayssalle 18-v syntymäpäiväjuhlat. Ensin tarjosimme meidän basella kakkua, ja sitten veimme hänet ja hänen siskonsa syömään. Alun perin hänen äitinsä, jonka Rayssa olisi halunnut mukaan, piti lähteä mukaan, mutta hän ei halunnut lähteä syömään kanssamme. Siksi Rayssa pyysi mukaan siskonsa. Mukana oli myös amerikkalainen ystävämme Danielle. Rayssa on yksi tytöistä joka aikaisemmin asui turvatalossamme, ja hän on meille erityisen läheinen. Oli jotenkin koskettavaa saada olla ne turvalliset aikuiset hänen elämässään, kun kotipuolessa sellaisia ei hänellä valitettavasti löydy.
Puolivälissä kuuta saimme vieraiksi Sikrin äidin ja tämän miehen, jotka olivat maailmanympärimatkalla. He tulivat kahdeksi päiväksi luoksemme. Oli hauskaa nähdä heitä ja ennen kaikkea oli hienoa kun he näkivät mitä teemme täällä.
Samana viikonloppuna järjestimme isot lastenjuhlat slummien lapsille, ja oli hauskaa, että Pirjo ja Lefa pääsivät vähän katsomaan työtämme täällä. He pääsivät myös tapaamaan lapsia ja äitejä, joiden kanssa työskentelemme. Koimme tosi tärkeänä, että saimme esitellä Pirjon ja Lefan heille. Käymme hyvin usein heidän kodeissaan ja tiedämme monista hyvinkin yksityiskohtaisia ja henkilökohtaisia asioita, ja on kivaa, että hekin näkevät osan meidän suvusta ja tapaavat Suomessa asuvia meidän elämässämme olevia ihmisiä.
Seuraavana viikonloppuna eräs nuori nainen järjesti syntymäpäivänsä kadulla. Hän käy seurakunnassa jonka kanssa teemme paljon yhteistyötä. Lupasimme auttaa häntä järjestelyissä, sillä me tunnemme ihmiset, jotka asuvat kadulla. Käymme siellä pitämässä katukirkkoa joka torstai-ilta. Jumala oli antanut hänelle näyn syntymäpäivien pitämisestä kadulla, ja oli ihanaa miten hän piti näystä kiinni. Valmistimme juhlaan hotdogit ja lisäksi olimme palkanneet paikalle henkilön hattarakoneineen. Kun paikat oli saatu valmisteltua, kävimme kutsumassa tuttuja ihmisiä juhliin, ja moni tulikin paikalle. Ehkä koskettavin tilanne oli Eduardon (taiteilijanimeltään Indio) kohtaaminen. Hän on noin 35-vuotias mies, joka asuu slummissa äitinsä kanssa. Hän viettää suuren osan aikaansa kadulla. Hän on todella sydämellinen ja taitava piirtämään ja myös musisoimaan. Aina kun tulemme paikalle, hän joko piirtää hienoja kuvia, tai ottaa kitaran ja rupeaa soittamaan ja laulamaan. Hän päätyi kadulle jo 7-vuotiaana muutettuaan äitinsä ja isäpuolensa kanssa Recifeen. Hän kertoi meille, ettei kestänyt kotona olevaa jatkuvaa tappelua, ja kadulla oli paljon helpompaa.
Juhlissa hän toimi evankelistana ja julisti nautinnolla Jumalan hyvyyttä kaikille, jotka kuuntelivat, ja sitten hän soitti kitaraa ja laulatti ylistyslauluja. Välillä voi vaan ihmetellä, miten ihmiset päätyvät hengailemaan kadulle, kun heillä olisi niin paljon annettavaa missä tahansa muuallakin. Usein taustalla on rikkinäinen koti ja päihteet. Haluamme nähdä vielä enemmän miten tällaiset monitaiturit (ja kaikki muutkin) oppivat löytämään todellisen identiteettinsä, jotta he voivat käyttää lahjojaan täysillä, ja he voivat oikeasti oppia nauttimaan elämästään.
Oli itse asiassa tosi hauskaa mennä päiväsaikaan kadulle (aukiolle jossa käymme ainoastaan iltaisin), kun monet tuntemistamme ihmisistä olivat vähemmän aineissa ja heidän kanssaan oli mukavaa keskustella. Hattarat maistuivat kaikille, ja tuntui siltä, että innokkaimmat hattaran syöjät eivät suinkaan olleet lapsia vaan vanhempia miehiä. Lopuksi kaikkien kädet ja varsinkin Sikrin hiukset olivat tahmeana hattarasta!
Kuun lopussa saimme vieraaksemme USA:sta tiimin naisia, jotka tekevät kotimaassaan Sozoa eli sielunhoidollista palvelua. He pitivät ensin meille koulutuksen, ja sitten saimme nauttia heidän palvelustaan. On ihan mahtavaa, miten lyhyessä hetkessä Jumala voi vapauttaa monenlaisista siteistä. Suosittelemme Sozoa ehdottomasti ihan jokaiselle kristitylle!!!
Saimme myös osallistua Vanessan, yhden vapaaehtoisemme, projektiin, jossa opetetaan slummeissa asuville naisille suklaakonvehtien tekemistä ja niiden myymistä. Ajatus on, että slummeissa asuvat naiset saisivat itselleen ammatin ja pystyisivät elättämään perheensä. He tekevät konvehteja myös jouluksi, ja kun tulemme Suomeen joulukuussa, voimme tuoda konvehteja mukanamme. Jos olet kiinnostunut tilaamaan konvehteja, ja haluat tällä tavalla osallistua näiden naisten tukemiseen, laita meille viesti niin palaamme asiaan.
Osana tätä projektia autamme naisia saamaan hampaansa kuntoon. Kukaan täällä ei palkkaa naisia, joilta puuttuu suurin osa hampaista, tai suurin osa hampaista on hyvin huonossa kunnossa. Joillekin naisille on kerrottu, että heidän palkkaaminen on mahdollista vasta sen jälkeen kun he ovat hoitaneet hampaansa kuntoon. Jos olet kiinnostunut osallistumaan tämän projektin kustannuksiin, ollaan yhteydessä.
Vauhdikkaan lokakuun jälkeen pääsimme hieman lomailemaan. Kesällä saimme ystäviltämme syntymäpäivälahjaksi lahjoituksen, ja pääsimme katsomaan, miltä muualla Brasiliassa näyttää. Matka teki monella tapaa meille todella hyvää. Olemme kiitollisia kaikille, jotka mahdollistivat matkamme! Oli hienoa nähdä miten erilaisia kulttuureja näin suureen maahan mahtuu, ja saimme nähdä paikkoja, jossa moni asia toimii huomattavasti paremmin kuin täällä Recifessä. Kävimme ensin Sao Paulossa tapaamassa ystäviämme, ja erityisen hienoa oli kun saimme viettää paljon aikaa Wellingtonin kanssa. Hän kävi kesällä Suomessa ja vieraili myös seurakunnassamme. Pääsimme tutustumaan hänen seurakuntaan ja tapasimme siellä myös muita tuttujamme. Sao Paulosta matkustimme ihmettelemään Iguassun putouksia. Kävimme katsomassa putouksia sekä Brasilian että Argentiinan puolella. Putoukset olivat todennäköisesti hienoin paikka, jonka olemme koskaan nähneet. Suosittelemme käymään siellä jos siihen tulee mahdollisuus. Iguassun putouksilta lensimme Rio de Janeiroon, jossa kävimme katsomassa erilaisia nähtävyyksiä ja pääsimme katsomaan Flamengon jalkapallo-ottelua kuuluisalle Maracana-stadionille. Rio de Janeirosta lensimme takaisin Recifeen.
Nyt kun olemme oppineet kieltä enemmän, työmme koostuu yhä enemmän yksittäisten ihmisten kohtaamisista ja tapaamisista. Rukoilethan kanssamme, että ihmisten sydämet aukeavat ja nämä ihmeelliset ihmiset löytävät todellisen identiteettinsä ja Jumalan suunnitelman elämälleen. Rukoilethan myös, että työmme kaduilla ja slummeissa kantaa yhä enemmän hedelmää, ja pyydäthän meille viisautta ja oikeita sanoja kun kohtaamme jokaista yksittäistä ihmistä kerrallaan!
Olemme tulossa jouluksi Suomeen. Tulemme Helsinkiin perjantaina 18.12 aikaisin aamulla, ja lähdemme takaisin Brasiliaan keskiviikkona 6.1. Jos haluat tavata meidät Suomessa ollessamme, ollaan yhteydessä!
Kuukausi ehti jo vaihtua, ja elämä alkaa vähitellen palautua ennalleen Brasiliassa. Olimme lomailemassa Suomessa elokuun alusta viisi viikkoa, ja oli ihanaa nähdä rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Aikaa ei ollut tarpeeksi kaikkien näkemiseen, mutta ehdimme kuitenkin tavata suurimman osan läheisimmistä ystävistämme. Lisäksi ehdimme viettää paljon aikaa myös sukulaisten kanssa. Teron äidin mies Guy täytti 80-v, Sikrin veli Kare meni naimisiin Saksassa Petransa kanssa, ja järjestimme yhteiset 90-v synttärimme erikseen ystävillemme ja läheisimmille sukulaisille.
Saavuimme Suomeen 4.8, ja saimme yöpyä Sikrin isän luona Helsingin keskustassa. Meillä oli lähes koko ajan käytössä Sikrin isän ”talviauto”, joten pääsimme mukavasti liikkumaan paikasta toiseen. Vietimme aikaa mökillä ja kaupungissa, ja erityisesti Tero oli iloinen lukuisista saunomismahdollisuuksista 🙂
Ilmat suosivat meitä lähes koko ajan, kun toimme lämmön mukanamme Brasiliasta J Aluksi meitä tosin hieman mietitytti, kun Helsingin lentoasemalle laskeutuessamme lämpötilan kerrottiin olevan ainoastaan 11 astetta. Meille oli kerrottu, että kesä oli alkanut. Tämä ei tuntunut juurikaan kesältä, kun olimme olleet kesäisissä hellelukemissa yli seitsemän kuukauden ajan. Onneksi tilanne kuitenkin korjaantui nopeasti, ja pääsimme nauttimaan saunan lisäksi järvessä uimisesta.
Kutsuimme joitakin ystäviämme nauttimaan kanssamme mökille, ja lisäksi saimme käydä ystävien luona kyläilemässä ja nauttimassa kaikin tavoin yhteydestä ja ystävyydestä.
Elokuun lopussa matkustimme Saksaan Münchenin lähelle Tatzlwurmiin, jossa Sikrin veli Kare meni naimisiin. Paikka oli kaunis, ja säät taas suosivat meitä. Aurinko paistoi ja muutenkin oli mukavaa viettää aikaa Sikrin sukulaisten ja vanhojen tuttujen ja kaverien kanssa. Terokin viihtyi mainiosti, kun aivan huoneemme vieressä oli kuntosali, ja saunaosastokaan ei ollut kaukana 🙂 Saimme myös keskustella Sikrin vanhojen kavereiden kanssa uskoon liittyvistä asioista, ja olimme siitä erityisen kiitollisia.
Palattuamme Suomeen meillä oli pari rauhallisempaa päivää. Tämän jälkeen brasilialainen ystävämme Wellington tuli luoksemme vierailemaan. Myös Wellingtonin ystävä Mariana oli vieraanamme pari päivää. Oli hauskaa nähdä Helsinkiä hieman turistin näkökulmasta. Kiertelimme tärkeimmät nähtävyydet, ja tietysti tutustutimme brasilialaiset ystävämme myös suomalaiseen saunatraditioon. Jätimme jotain myös seuraavaan kertaan, jolloin voimme tutustuttaa heidät vihdan käyttämiseen osana saunatraditiotamme. Uudet ystävämme olivat kaikkein innokkaimpia uimaan viileähkössä järvivedessä, eikä edes saunan lämpö saanut houkuteltua heitä pois järvestä 🙂
Nyt olemme siis takaisin Brasiliassa. Olemme vähitellen pääsemässä normaaliin päivärytmiin. Tänne on loppukesästä tullut paljon vanhoja meille tuttuja vapaaehtoisia takaisin pidemmäksi aikaa, ja joitakin on vielä tulossa. On hienoa, että pääsemme taas yhdessä palvelemaan ihmisiä kaduilla ja slummeissa, ja saamme oppia rakastamaan aivan uudella tavalla myös muita tiimissä olevia ihmisiä.
Rukoilemme ja kyselemme Jumalan tahtoa ensi vuoden osalta, joten rukoilethan, että kuulemme mitä Isä puhuu meille. Haluamme jatkaa hänen ykkössuunnitelmassaan myös tämän vuoden jälkeen. Jos koet, että haluat rukoilla säännöllisesti meidän puolestamme, ja jos koet, että haluat tukea meitä taloudellisesti, ollaan yhteydessä.
Taas on yksi kuukausi takana. Olemme talven keskellä, vettä on satanut lähes päivittäin ja kadut ovat täynnä isoja lammikoita. Suomesta poiketen päivälämpötilat ovat pysytelleet 30 asteen tienoilla, ja yölläkään lämpötila ei ole laskenut kertaakaan alle 20 asteen. Meillä on hienot kumisaappaat, joten lammikot eivät haittaa edes slummeissa, joissa käymme edelleen kaksi kertaa viikossa.
Monenlaista on tapahtunut heinäkuun aikana. Työ on mennyt eteenpäin, ja meidän on tarkoitus saada uudenlainen järjestys moniin asioihin. Tämä on ihana rukousvastaus. Olemme osa uutta tiimiä, jonka vastuulla on saada aikaan mahdollisimman toimiva prosessi sekä lyhytaikaisille vierailijoille että pitkäaikaisille vapaaehtoisille. Haluamme pystyä tarjoamaan kaikille tänne tuleville vierailijoille ja vapaaehtoisille mahdollisimman paljon mielekästä tekemistä ja osallistumista kaikenlaisiin aktiviteetteihin. Olemme tiimissä, johon kuuluvat meidän lisäksemme Rebeca joka on paikallinen pitkäaikainen vapaaehtoinen sekä Pedro, joka on juuri tullut mukaan työhön vaimonsa Larissan ja tyttärensä Maria-Rosan kanssa. Pedro vastaa tämän uuden tiimin toiminnasta. Odotamme todella innolla mitä kaikkea uutta pääsemme tekemään.
Keskiviikkona 29.7 järjestimme slummeissa asuville äideille Isän Rakkaus juhlaillalliset. Olimme taas laittaneet paikat kauniiksi, ja kaksi miestä tuli grillaamaan lihaa. Ilta oli todellinen menestys. Naisia tuli paikalle noin 30, ja he nauttivat illasta Isän prinsessoina. Illan teema oli unelmat ja lastenkutsut. Mediatiimi oli tehnyt aivan mahtavan videon, jossa slummien lapsia haastateltiin heidän unelmistaan. Äidit saivat muistella mitä oli unelmoida pikkutyttönä. Sandra, meidän toimistossa palveleva ihana nainen, piti puheen, joka kosketti monia. Sikri sai viime hetken muutosten myötä toimia illan juontajana. Sijoitimme jokaiseen pöytään meidän vapaaehtoisena toimivia naisia pitämään illan juhlavieraille seuraa. Miehet saattoivat naiset pöytiin, tarjoilivat ruokaa ja juomaa, ja olivat muutenkin auttamassa kun lopussa rukoilimme naisten puolesta. Jumalan rakkaus ja hyvyys kosketti monia erityisesti tuossa tilanteessa. Eräs äiti, jonka tytär haluaisi kouluttautua, mutta jolle äiti on jatkuvasti kertonut, että se on ajanhukkaa, kertoi kotimatkalla, että hänen unelmansa olisi mennä takaisin kouluun. Hän kertoi, että hän piti aina koulunkäynnistä. Rukoillaan yhdessä, että tämä auttaa häntä myös auttamaan kaikkia tyttäriään käymään kouluja, ja he saavat äidiltään tärkeää tukea unelmiensa toteuttamiseksi.
Meillä on ollut myös pieniä takaiskuja heinäkuussa. Olimme yhtenä päivänä matkalla hieman pidemmälle kävellen. Kun Sikri ei katsonut eteensä, ja kadut täällä ovat erittäin epätasaisia ja huonokuntoisia, Sikri kompastui ja kaatui lyöden leukansa asfalttiin. Tämän seurauksena kaksi hammasta murtui. Jumala kuitenkin näki tämänkin tilanteen, ja paikassa johon olimme matkalla oli oikein asiallinen ja siisti hammaslääkärin vastaanotto. Sinne pääsi juuri sillä hetkellä jonottamatta. Molemmat hampaat korjattiin noin 40 eurolla. Kiitos Jeesus!!! Lisäksi tässä paikassa Sikrin tarvitsema isompi hammasremontti voidaan tehdä osaavissa käsissä palattuamme syyskuun alussa takaisin. Hinta on vain kolmasosa siitä mitä se maksaisi Suomessa! Olemme tästä niin kiitollisia! Ajatuksemme on saada kyseisen paikan kanssa jonkinlainen sopimus slummien lasten hampaiden hoidattamisesta edulliseen hintaan. Slummeissa asuvien ihmisten hampaat ovat aivan kamalassa kunnossa, ja suurimmalla osalla yli 30-vuotiaista suurin osa hampaista puuttuu kokonaan.
Meillä on myös monenlaisia ilouutisia. Natalia, 30-vuotias slummissa asuva nainen on vihdoin saatu ilmoitettua sairaanhoito-oppilaitokseen, ja hän aloittaa opiskelut 1.9. Olemme siitä todella onnellisia! Olemme myös kovasti kiitollisia kaikille, jotka ovat ryhtyneet hänen kummikseen ja mahdollistaneet opiskelun!
Olemme tosi kiitollisia myös siitä, että Rosinha, yksi meidän työntekijöistä on yhdessä Sikrin ja Larissan kanssa saanut tutustua Paoloon, 23-vuotiaaseen mieheen, joka on transvestiitti ja työskentelee prostituoituna Recifessä. Olemme tavanneet hänet monta kertaa kadulla, ja hän on aina kertonut meille oikean nimensä. Suurimmalla osalla transvestiiteista on naisen nimi, ja kohdatessamme heitä kaduilla he myös käyttävät naisen nimeään. Paolo on käynyt läpi useita leikkauksia ja näyttää aivan naiselta. Olemme rukoilleet useita kertoja hänen puolestaan ja Jumala on aina koskettanut häntä. Kutsuimme hänet kahville kanssamme, ja pari viikkoa sitten menimme tapaamaan häntä. Matkassa oli paljon haasteita, kun hän menikin väärään ostoskeskukseen. Etsittyämme häntä sovitusta paikasta meille tuli mieleen, että hän saattaa olla toisessa paikassa. Soitettuamme hänelle saimme tietää hänen olevan toisessa ostoskeskuksessa. Hyppäsimme taksiin ja pääsimme vihdoin tapaamaan häntä. Ilta oli erittäin onnistunut, ja Paolo kertoi meille elämästään. Hän on kokenut kovia, ja hän kertoi miten Jumala on alkanut kutsua häntä. Hän kertoi haluavansa olla taas mies ja tuntea Jumalaa enemmän. Lahjoitimme hänelle Raamatun, kun tulva oli tuhonnut kaiken hänen omaisuutensa. Saimme myös siunata ja rukoilla hänen puolestaan, ja Jumala antoi hänelle koskettavan profetian. Seuraavalla viikolla kun näimme hänet kadulla, hän oli aivan eri ihminen. Hän oli avoin ja täynnä iloa, kun hän kertoi miten Jumala oli johdattanut häntä ja miten Raamattu oli alkanut avautua hänelle ihan uudella tavalla! Rukoilkaa kanssamme, että prosessi jonka Jumala on aloittanut hänen sydämessään hänen saa jatkua, ja Jumala näyttää Paololle hänen todellisen identiteettinsä Jumalan lapsena. Rukoilkaa myös meille viisautta opettaa Paololle enemmän elämisestä yhteydestä Jumalan kanssa ja hänen henkilökohtaisesta suhteestaan Jeesuksen kanssa. Toivomme myös löytävämme brasilialaisen miehen, joka lähtisi kohtaamaan Paoloa kanssamme.
Meillä on ollut hyviä kontakteja pariin muuhunkin transvestiittiin, jotka ovat kertoneet meille oikeat nimensä. Myös he ovat halunneet tietää lisää meidän työstämme alueella jolla he työskentelevät viikosta toiseen.
Muutamiin naisiin on myös avautunut ihana yhteys. Sikri ja Rosinha ovat syyskuussa menossa tapaamaan Cintiaa, joka myös työskentelee kadulla. Myös muilla työntekijöillä on avautunut hyviä suhteita prostituutiossa työskenteleviin naisiin.
Olemme käyneet säännöllisesti pitämässä katukirkkoa, vaikka välillä vettä on satanut kaatamalla. Olemme kohdanneet suloisia lapsia, ja olemme nähneet monien sairaiden parantuvan erilaisista vaivoista. Päänsäryt ovat lähteneet, jalkakivut ovat parantuneet ja kipeät selät ovat muuttuneet kivuttomiksi. Olemme konkreettisesti toteuttaneet käskyä, ”lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”. Joka kerta kun menemme kadulle saamme nähdä ihmisten parantuvan yliluonnollisesti erilaisista vaivoista. On ihmeellinen etuoikeus saada olla juuri tällä paikalla tekemässä tätä työtä!
Olemme saaneet pitää vierainamme Outia ja Lyta, joiden kanssa palvelimme aiemmin Matinkylän Healing Roomissa. On ollut kovasti hauskaa, kun he ovat päässeet näkemään meidän työtämme, ja olemme myös käyneet katsomassa paikallisia nähtävyyksiä. Outi ja Ly ovat päässeet myös tekemään ostoksia, ja olemme käyneet kävelemässä rannalla.
Huomenna lähdemme käymään muutamaksi viikoksi Suomeen. On hienoa saada nähdä meille rakkaita ihmisiä. Rukoilethan myös tämän matkan puolesta.
Haluamme lopuksi kiittää sinua, joka olet rukoillut meidän puolesta. Tunnemme rukouksen voiman täällä päivittäin. Haluamme kiittää myös sinua, joka olet tukenut meitä taloudellisesti ja siten mahdollistanut meidän täällä olemisen. Pyydämme sinua rukoilemaan erityisesti meidän ensi vuoden suunnitelmien puolesta. Haluaisimme jäädä tänne vielä ainakin toiseksi vuodeksi, joten on upeaa jos rukoilet tämän asian puolesta. Moni asia on vielä auki. Meidän pitää päättää mitä teemme töidemme kanssa, meidän pitää varmistaa voimmeko pitää nykyiset vuokralaiset asunnossamme vielä toisenkin vuoden ja meidän pitää löytää riittävästi taloudellista tukea ensi vuodelle. Tiedämme, että Jumalalle kaikki on mahdollista, ja Hän voi tehdä mitä tahansa. On hienoa jos rukoilet tätäkin asiaa kanssamme!
Aika juoksee kauheaa vauhtia ja nyt ollaan kohta oltu täällä jo 6kk. Kieli alkaa sujua koko ajan paremmin, ja voimme jo käydä ihmisten kanssa monenlaisia keskusteluja. Välillä toki turhauttaa, kun haluaisi mennä vähän syvemmälle. Siihen kielitaito ei vielä riitä. Onneksi Jumalan rakkaus voi tulla katseessa ja kosketuksessa, ja siihen ei sanoja tarvita.
Meitä on viime aikoina puhutellut erityisesti kiitollisuus. Isä on puhunut meille kiitollisuudesta pienistä asioista. Erityisesti Hän on puhunut kohdasta 1. Tessalonikalaiskirje 5:18, ”Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa”. Niin usein on helppoa katsoa kaikkeen siihen, mikä voisi olla toisin ja paremmin, siihen mikä puuttuu, mutta Jumala haluaa meidän kiittävän joka tilassa. Kiitollisuus muuttaa ilmapiiriä ja ennen kaikkea meidän omaa sydäntä ja ajatusmaailmaa. Kun koettaa löytää jotain kiitettävää, fokus asioihin muuttuu ja monet asiat eivät enää näytä niin toivottomilta. Ystävämme Rosangela on niin hyvä esimerkki tästä. Hän asuu erittäin huonoissa oloissa lähislummissa, mutta tervehtii kaikkia häntä kohtaavia kauniilla ja lämpimällä hymyllä ja todella lämpimällä halauksella. Hän on aina kiitollinen pienistä asioista, vaikka voisi valittaa ja olla vailla vaikka mitä.
Listaamme tähän meidän kiitosaiheita ja haastamme sinutkin listaamaan asioita, joista voit olla kiitollinen…
Meillä oli aivan mahtava tiimi Texasista vierailemassa, ja samaan aikaan täällä oli myös toinen pienempi tiimi muualta USA:sta. He olivat ihania ihmisiä. Loimme elinikäisiä ystävyyssuhteita, he palvelivat auttamalla monenlaisissa asioissa (mm korjaamalla autot), ja he järjestivät kaikille halukkaille rukouspalvelua.
Järjestimme taas Isän rakkausillalliset, joissa saimme kohdata uusia naisia, ja kaikki heistä tulivat kosketetuiksi.
Järjestimme kauneuspäivän slummien naisille, ja he kokivat saavansa Kuninkaan tyttären kohtelua kampaajan ja meikkitaiteilijan käsittelyssä.
Meillä on ollut ihmeellisiä ja koskettavia kohtaamisia kaduilla runsaasti. Muutamat lapset ovat ottaneet meidät ”omakseen”, ja on ihanaa kun voi enemmän ja enemmän olla puhumassa totuutta ja rakkautta heidän elämiinsä. Myös muutamien prostituutiossa työskentelevien naisten kanssa on auennut parempi tuttavuus. Ihmissuhteet slummien naisiin myös syvenevät.
Cessa, äiti joka menetti pari kuukautta sitten 10kk vanhan vauvansa tulipalossa, on pääsemässä elämään kiinni. Hän on perustanut oman yrityksen jonka kautta hoitaa ja laittaa kynsiä.
Olemme saaneet pitää ystäväämme Saaraa vieraana kohta 2 viikkoa, ja on ollut todella kivaa! Jumala on antanut säiden suosia niin, että jouduimme perumaan vain yhden illan aktiviteetit kun kaikki kadut tulvivat. Täällä sataa runsaasti näin talviaikaan, kun lämpötilakin laskee päivällä vähän alle 30 asteen. Yölläkin lämpöä on edelleen yli 20 astetta. Olemme käyneet katsomassa paikallisia nähtävyyksiä, ja Saara on osallistunut kaikkiin meidän aktiviteetteihin.
Kumisaappaat! J Niitä ei ole helppoa löytää täältä, kun ne ovat yleisesti vain työmiesten käytössä. Löysimme kuitenkin edulliset ja meille molemmille hyvät saappaat. Myös Saaralle löytyivät omat saappaat, jotka hän jättää tänne seuraaville vierailijoille. Saappaille tuli käyttöä eilen kun kävimme vierailemassa paikallisessa slummissa. Jo slummiin johtanut tie oli niin huonossa kunnossa, että meidän oli vaikeaa päästä perille. Tiellä oli isoja vesilätäköitä. Perillä slummissa maa oli liejuinen, ja joka puolella oli isoja lätäköitä. Ilman saappaita liikkuminen olisi ollut lähes mahdotonta.
Ponteio Churrascaria! Teron suosikkiravintola Recifessä. Kesäkuun aikana me päästiin käymään siellä kaksi kertaa. Siellä on erinomainen tarjous maanantaista torstaihin, kun kaikenlaista lihaa (erityisesti picanha ja fraldinha) saa syödä niin paljon kuin haluaa, ja hintakin on kohtuullinen (ainoastaan 15€/henkilö). Toisella kerralla täällä vieraillut amerikkalainen ryhmä maksoi myös meidän ruokailun. Jos tulet käymään täällä, teemme kaikkemme, että pääsemme käymään tässä ravintolassa. Olemme ystävystyneet erityisesti picanhaa pöytään tarjoilevan nuoren miehen kanssa, ja hän tuo meille aina parhaat palat vaikkei hän edes tarjoilisi alueelle, jolla me istumme.
Meidän ystävän Robynin hyvä ystävä, Marc, tuli tänne vierailulle. Marc on eläkkeellä oleva tennisopettaja, ja hän toi mukanaan liikuteltavan verkon sekä tennismailoja ja –palloja. Pääsimme virkistämään vanhoja taitoja omalla basella, jonka takapihalla on pieni jalkapallokenttä. Sinne sai hyvin laitettua verkon. Kävimme myös Recifen keskustassa rannalla pelaamassa tennistä oikealla kentällä.
Meidän rukousaiheita ovat:
- Meidän tuleva Suomen vierailu (4.8-5.9)
- Meidän ensi vuosi
- Meidän tiimi täällä. Tarvitsemme paljon keskinäistä rakkautta ja toisten huomioimista. Tiimiin on tulossa isoja muutoksia kun moni pitkään täällä ollut henkilö on joko jo lähtenyt tai on lähtemässä pian. Tänne on tulossa uusia ihmisiä, ja osa vanhoista on tulossa takaisin saatuaan viisumiasiansa kuntoon
- Ministryn autot, jotka hajoavat jatkuvasti. Tiet ovat todella huonossa kunnossa, eikä autoja ole tehty tällaisiin olosuhteisiin
Nähdään elokuussa!
Meillä oli vauhdikas toukokuu, ja myös kesäkuu on lähtenyt vauhdilla liikkeelle. Nic ja Rachael olivat kolme viikkoa reissussa nauhoittamassa uutta CD:tä, meille tuli yhden päivän varoitusajalla Yhdysvalloista kahdeksan hengen YWAM tiimi vierailulle, olemme käyneet säännöllisesti kaduilla kohtaamassa ihmisiä, ja olemme ehtineet kaiken kiireen keskellä käydä myös kuntosalilla. Rannalle emme ole juurikaan ehtineet kävelemään, vaikka katsommekin sitä olohuoneen ikkunasta joka päivä. Brasilian monet kasvot näkyvät konkreettisesti kun katsomme upeaa hiekkarantaa lämpimässä auringonpaisteessa, ja samalla mieleen tulevat lapset jotka elävät keskellä kurjuutta paikallisissa slummeissa. On ihmeellinen etuoikeus saada olla täällä juuri nyt. Jumalan rakkaus saa kohdata joka viikko useita ihmisiä, ja meidän sydämet saavat täyttyä koko ajan enemmän Isän rakkaudella meitä kohtaan.
Nic ja Rachael saivat siis nauhoitettua uuden CD:n. Olemme kuulleet joitain kappaleita, ja ne kuulostavat todella hyvältä. Jumalan rakkaus tulee ihmeellisesti esille levyllä. Tuskin maltamme odottaa levyn julkistamista.
Yhdysvalloista tullut YWAM tiimi saapui Recifeen yhden päivän varoitusajalla. Kommunikoinnissa oli jotain epäselvyyttä, ja tiimin osallistuminen meidän aktiviteetteihin aiheutti hieman hässäkkää aluksi. Jokainen tänne tuleva vierailija täyttää hakemuksen, ja tämän perusteella teemme päätöksen vierailijoiden osallistumisesta aktiviteetteihin. Saimme kohtuullisen nopeasti asiat hoidettua, ja vierailijat pääsivät heti mukaan. Onneksi kyseessä oli ihan loistava tiimi kypsiä uskovia, joilla oli todella sydän paikallaan. He olivat innokkaita palvelemaan, ja kävimmekin pari ylimääräistä kertaa kaduilla. Kävimme myös etsimässä aarteita, ja löysimme monia, jotka olivat tosi kosketettuja Jumalan rakkaudesta heitä kohtaan.
Täällä monet uskovat ,että Jumala on olemassa, mutta selkeästi se, että Jumala oikeasti ja henkilökohtaisesti on kiinnostunut heistä, on ollut heille tosi tuntematonta, kuten niin monille myös Suomessa.
Monesti kun täällä tehdään töitä ja ollaan kaduilla ja slummeissa, näemme pieniä juttuja tapahtuvan ihmisten sydämissä. On ollut ihanaa nähdä miten pienet asiat saavat ihmisissä aikaan sen, että he itse heräävät haluamaan muutosta ja alkavat toimia muutoksen aikaan saamiseksi. Kun olimme vielä Suomessa, Luke (meidän slummeihin kohdistuvien outreachien johtaja) otti meihin yhteyttä. Hän kysyi, jos saisimme kokoon kummiringin yhdelle slummien naisista (Natalia), joka halusi lähteä opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Sikrin työpaikalta löytyikin porukka, joka lähti ihanasti mukaan projektiin. Myös jotkut meidän ystävistä halusivat auttaa Nataliaa.
Täällä kaikki on aika byrokraattista ja hankalaa, mutta nyt Natalian unelma alkaa täyttyä. Ensi viikolla käymme ilmoittamassa hänet kurssille ja heinäkuussa hän pääsee aloittamaan opinnot. Jo tämä itsessään on mahtavaa, mutta vielä mahtavampaa on se, miten hän on muuttunut tässä prosessissa olosuhteiden uhrista naiseksi, joka määrätietoisesti haluaa toteuttaa unelmansa ja on valmis tekemään myös itse töitä sen eteen. Tätä haluamme nähdä enemmän!
Toinen todella rohkaiseva asia on yhden tuntemamme nuoren naisen tarina. Hän asuu slummissa ja on 17-v sievä tyttö, joka on kasvanut lähes koko ikänsä ilman isää. Hän on laittanut Facebookiin itsestään hyvinkin paljastavia kuvia saadakseen hyväksyntää. Hän kertoi yhdelle meidän tiimiläiselle mahtavasta työtarjouksesta, jonka oli saanut Facebookin kautta. Tarjouksessa luvattiin hieno mallin työ Euroopasta ja mahdollisuus matkustaa ylellisesti. Kyseessä on aivan klassinen ihmiskauppayritys. Kiitos Jumalalle, että pystyimme pysäyttämään tämän tytön joutumisen ihmiskauppiaiden uhriksi. Tämä antoi meille ihan uudenlaista motivaatiota tutustua ihmisiin, kuunnella heidän tarinoitaan ja rohkaista heitä unelmoimaan.
Vähitellen kielikin alkaa sujua paremmin ja pystymme käymään jonkinlaisia keskusteluja ihmisten kanssa. Jopa rukoileminen onnistuu jollain lailla. Välistä tietysti turhauttaa, kun ei vieläkään pysty käymään kovinkaan syvällisiä keskusteluja ihmisten kanssa portugaliksi.
Äitienpäivän jälkeisenä lauantaina järjestimme slummien äideille juhlan, teekutsut, jossa tarjosimme leivonnaisia ja suolaista syötävää. Lisäksi tiimimme jäsenet olivat kehittäneet leikkejä, joissa eri slummeissa asuvat äidit voisivat tutustua toisiinsa. Kutsut olivat menestys, eikä vain siksi, että siellä pystyimme lanseeraamaan yhden vapaaehtoisemme kehittämän projektin, jolla opetamme naiset perustamaan oman yrityksen ja tekemään suklaakonvehteja, joita he sitten voivat myydä elannon saamiseksi. Useat naiset innostuivat asiasta, ja kurssi järjestetään heinäkuussa. Suurin ongelma joidenkin kohdalla on kuitenkin se, etteivät he osaa lukea eivätkä kirjoittaa. Pyrimme auttamaan heitä myös tämän asian muuttamisessa.
Slummivierailuilla puhumme edelleen näistä kutsuista. Monet olivat hyvin kosketettuja siitä, että olemme valmiit näkemään vaivaa heidän vuokseen ja auttamaan heitä. Muutamia tosi isoja läpimurtoja myös sydänten tasolla on tullut ja olemme saaneet rukoilla monien naisten puolesta sekä käydä paljon syvempiä keskusteluja kuin koskaan aikaisemmin.
Kun äidit ja osa tiimistä (Sikri oli mukana tässä) oli teekutsuilla loppuosa tiimistä (mm. Tero) olivat pitämässä huolta lähes 80:sta lapsesta meidän basella. Vauhtia ja kaikenlaisia tilanteita ei sieltä puuttunut, mutta lapset viihtyivät ja kaikki lopulta löysivät vielä omiin koteihinsakin. Päivä oli kaiken kaikkiaan iso menestys. Olimme erityisesti tosi kiitollisia YWAM tiimistä, joka oli auttamassa tämän suuren lapsilauman kanssa.
Meillä oli vielä loppukuusta taas hienot Isän rakkaus juhlaillalliset. Tällä kertaa teemana oli Vesi, joten teimme koristelut sinisillä väreillä. Ruoka ja seura olivat taas erinomaisia. Parikymmentä naista tuli vieraaksemme ja monet heistä olivat hyvin kosketettuja kun saimme taas kertoa heille heidän todellisesta arvostaan. Kaksi tiimiläistämme sai vihdoin sovittua myös kahvitreffit kahden naisen kanssa, ja saimme nähdä nyt meidän maanantain ylistysillassa toisen heistä. Jumala tekee jatkuvasti työtä näiden naisten sydämissä, ja on ihmeellistä nähdä miten Isän rakkaus muuttaa heitä viikosta toiseen.
Aiemmin kerroimme Angelasta, pikkutytöstä, joka sai pahoja palovammoja. Hän on paranemassa hyvää vauhtia. Hänen tarvitsee enää käydä sairaalassa näyttämässä haavaa kolme kertaa viikossa. Tämäkin on tosin slummissa asuville ihmisille aikamoinen saavutus, kun matka vie kokonaisuutena kolme tuntia ilman autoa. Yritämme järjestää slummeissa asuville ihmisille kyytejä, ja pyrimme järjestämään heidän käynnit siten, että mahdollisimman moni asia voitaisiin hoitaa samalla kertaa.
Sadeaika (talvi) on alkamassa, ja slummeissa asuville se tuo mukanaan paljon ikäviä muutoksia. Moni heistä asuu lähellä järveä joka tulvii runsaasti. Tulvat tuovat mukanaan käärmeitä ja kaikenlaisia muita ongelmia ihmisten asuntoihin. Asunnot on huonosti rakennettu ja monet joutuvat kantamaan patjansa ulos päiväksi kuivumaan, kun öisin sisälle satava vesi kastelee sängyt ja kaiken muunkin. Olemme aloittaneet rahankeräyksen, jotta voimme auttaa heitä rakentamaan asumuksensa paremmiksi. Asuntojen rakentamisen lisäksi toivomme voivamme hankkia soraa, jotta voimme parantaa slummeihin vieviä teitä. Sateiden jälkeen tiet ovat täynnä isoja vesilätäköitä, ja slummeihin on mahdotonta päästä ilman nelivetoautoa. Ihmiset joutuvat kävelemään pitkiäkin matkoja kun polkupyörälläkin liikkuminen on lähes mahdotonta.
Toukokuun aikana olemme nähneet useiden ihmisten parantuvan erilaisista vaivoista. Mieleen jäi erityisesti mies, jonka molemmat jalat oli amputoitu. Toinen jalka oli katkaistu nilkasta ja toinen polvesta. Molemmissa jaloissa oli ankaraa kipua, ja tämä mies vaikutti muutenkin hyvin toivottomalta. Löysimme hänet kun olimme pitämässä katukirkkoa. Kysyimme jos voimme rukoilla hänen puolestaan. Lyhyen rukouksen jälkeen kysyimme tunsiko hän mitään. Hän kertoi, että heti rukouksen alussa hän tunsi ikään kuin sähkövirran kulkevan molemmissa jaloissaan. Kaikki kivut lähtivät pois, ja miehen olemus muuttui täydellisesti. Hänen kasvoilleen levisi rauhallinen hymy, ja hän vaikutti selvästi aiempaa tyytyväisemmältä. Vaikka jalat eivät kasvaneetkaan takaisin (vielä), Jumala näytti ihmeellisesti miten Hän on kiinnostunut meidän kaikkien hyvinvoinnista. Meillä on monia vastaavia todistuksia yliluonnollisista parantumisista. Olemme saaneet nähdä monien pitkäaikaisten päänsärkyjen parantuvan, selkäkipujen häviävän, ja erityisesti olemme saaneet nähdä polvien ja muutenkin jalkojen parantumisia. Todennäköisesti tulemme näkemään näitä jatkossakin, kun tässä maassa rakastetaan jalkapallon pelaamista.
Kesäkuun aikana saamme tänne ensimmäisen vieraamme Suomesta. On hienoa saada toivottaa kaikki ystävämme tänne tervetulleiksi. Heinäkuussa tänne on tulossa vielä kaksi ystäväämme Suomesta. Elokuussa tulemme käymään Suomessa, ja tarkoitus on olla siellä noin kuukauden. Syksyllä meidän on mahdollista ottaa vastaan lisää ystäviämme, joten jos olet kiinnostunut näkemään millaista elämää elämme täällä, ollaan yhteydessä.
Kiitos sinulle, joka olet jollain tavalla tukenut matkaamme. Ilman tukeasi emme voisi olla täällä. Yksi konkreettinen rukousaihe on meidän ensi vuosi. Haluaisimme mahdollisesti jäädä tänne ainakin toiseksi vuodeksi. Tänä vuonna saamme Sikrin vuorotteluvapaakorvauksen, mikä on osittain kattanut meidän kustannukset. Ensi vuonna emme enää saa tätä korvausta, joten tuki pitää tulla jostain muualta. Tiedämme, että Isä pitää meistä huolta joka tapauksessa. Olemme kiitollisia Hänen lisääntyvästä huolenpidostaan meitä kohtaan. Olemme myös kiitollisia kun jatkat rukousta puolestamme…
Huhtikuun Father’s Love Banquet
Huhtikuun Father’s Love Banquet järjestettiin ensimmäistä kertaa uudessa toimipisteessä. Pienistä haasteista huolimatta tapahtuma onnistui taas erinomaisesti. Osallistujia oli parikymmentä, ja kaikki tuntuivat pitävän kovasti tapahtumasta. Tapahtuma pidettiin ulkona juhlatilassa. Tällä kertaa Nic vastasi ylistyksestä yksin, ja Rachael piti juhlapuheen. Isän rakkauskirje luettiin naisille, ja tiimi antoi osallistujille profeetallisia sanoja. Tarjoilut onnistuivat erinomaisesti, ja pois lähtiessään jokainen nainen sai pienen teemaan liittyvän lahjan, joka tällä kertaa oli avain. Avain symbolisoi tulevaisuutta, jonka Jumala haluaa heille avata.
Elämä uudessa basessa
Muutimme uuteen baseen lopullisesti huhtikuun ensimmäisellä viikolla. Maaliskuun lopussa suurin osa tavaroista oli jo siirretty. Koska kukaan ei ollut asunut uudessa basesssa moneen kuukauteen, paikka ei ollut ainoastaan siivottomassa kunnossa, mutta sen lisäksi myös hyttyset olivat vallanneet basen. Ensimmäisten viikkojen aikana basessa oli hyttysiä aivan valtavasti. Vasta nyt toukokuun alussa tilanne on alkanut parantua kun paikalle kutsuttiin henkilö tuhoamaan hyttyset. Hyttysten lisäksi uudessa basessa tuntuu kuumuus aivan eri tavalla kuin vanhassa basessa. Huoneet ovat hyvin kuumia tuulettimista huolimatta, ja moni basessa asuva henkilö on valittanut nukkumisen olevan hyvin vaikeaa. Meillä on vielä paljon tekemistä, että saamme basen paremman toimivaksi. Sen lisäksi, että olemme rehkineet uudessa basessa, kävimme myös siivoamassa vanhan basen perusteellisesti. Ensimmäisen siivouksen jälkeen vanhan basen omistaja päätti ryhtyä hankalaksi, eikä hyväksynyt tekemäämme siivousta (ja remonttia),vaan yritti vaatia meitä korjaamaan myös kaikki rakenteelliset viat, joista olimme yrittäneet jo alusta asti hänelle valittaa ja pyytää häntä korjaamaan ne. Emme tietenkään suostuneet hänen vaatimuksiinsa, mutta pääsimme sitten siivoamaan sinne uudelleen ja jätimme vanhan basen hänelle huomattavasti parempaan kuntoon kuin missä sen vuosia sitten saimme. Puunasimme siis paikan niin siistiksi, että toisen tarkastuksen jälkeen omistaja suostui vastaanottamaan avaimet. Täällä on sellainen käytäntö, että asunnon omistajan ei tarvitse vastaanottaa avaimia, jos hän jostain syystä ei ole tyytyväinen joko asunnon kuntoon sitä palautettaessa, tai jos hän kokee ettei sopimusta ole noudatettu hänen toivomallaan tavalla. Nyt olemme siis päässeet lopullisesti eroon vanhasta basesta, ja saamme nauttia elämästä uudessa paikassa. Uudessa paikassa on paljon tekemistä. Rakennuksen sisällä rakennustyöt jatkuvat kun remontoimme yhden huoneen 24/7 rukous- ja ylistyshuoneeksi. Rakennuksen ulkopuolella hedelmäpuut (mango, papaija) ja palmupuut vaativat jatkuvaa huolenpitoa. Uima-allas pitää saada kuntoon, ja muut rakennuksen ulkopuoliset alueet pitää siivota perusteellisesti.
Dengue-kuumetta ja muita vaivoja
Moni tiimiimme kuuluva henkilö on ollut sairaana huhtikuun aikana. Lähes kaikilla on epäilty olevan dengue-kuume tai jokin sitä vastaava tauti. Moni ihminen on ollut useita päiviä poissa kaikista aktiviteeteistamme. Osa on käynyt sairaalassakin tutkituttamassa itsensä. Meillä ei toistaiseksi ole ollut tällaisia vaivoja, mistä olemme tosi kiitollisia! Kymmenennessä kerroksessa sijaitsevassa kodissamme ei ole näkynyt hyttysiä, vaikka basessa niitä on ollut sitäkin enemmän.
Sikri sai pari viikkoa sitten täitä hiuksiinsa. Voi sitä järkytystä (ja ällötystä!) Siitä alkoi hoitojakso, jonka aikana me molemmat pesimme hiuksemme usean päivän ajan täishampoolla, ja Sikri on harjannut hiuksiaan etikalla. Terolta ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt täitä. Se saattaa johtua teatree-shampoosta, jolla Tero on pessyt hiuksensa. Teatree on ilmeisesti aine, josta täit eivät pidä, joten shampoon valinta on osunut tällä kertaa nappiin! Nyt onneksi nämä ovat voitettu kanta ja tästä lähtien Sikrin hiukset pysyvät tiukalla nutturalla katukirkossa ja slummeissa (kun pienten tyttöjen mielestä vaaleat hiukset ovat jotain todella ihmeellistä ja niitä on ihana räplätä ja laittaa) ja shampoosta löytyy teatree öljyä J
Tiimi-ilta ja pullan syöntiä
Pidimme pääsiäisenä ensimmäisen todellisen tiimi-illan, jossa ehdimme ajan kanssa tutustua paremmin toisiimme. Teimme ruokaa yhdessä ja profetoimme toisillemme mitä koimme Herran näyttävän meille toisistamme. Ilta oli todella onnistunut. Illan jälkeen tiimi on toiminut paremmin yhdessä. Toki meillä on ollut haasteita illan jälkeenkin, mutta ainakin olemme todistaneet kulkevamme eri suuntaan vastustajan kanssa. Me teimme pullaa ensimmäistä kertaa kodissamme. Pullat onnistuivat taas erinomaisesti, ja moni toivoi saavansa nauttia pullaa useamminkin. Eiköhän se ole mahdollista!
Aktiivinen viikko-ohjelma ja jatkuvat muutokset
Viikko-ohjelmamme on jatkunut edelleen aktiivisena. Käytännössä meillä on sunnuntaita lukuun ottamatta joka päivälle joitain yhteisiä aktiviteetteja. On hämmentävää miten paljon miehitys muuttuu sen jälkeen kun ”lopullinen” lista on ilmoitettu kaikille. Ihmiset vaihtavat vuoroja meidän tietämättä, ja lähes poikkeuksetta jonkun jäädessä pois tämä henkilö ei vaivaudu etsimään toista henkilöä tilalleen. Vielä silläkin hetkellä kun olemme lähdössä liikkeelle joku keksii, ettei hän halua lähteä mukaan. Perjantai-illan käynti Boa Viagemilla (jossa naiset jotka työskentelevät prostituutiossa ovat) on selvästi suosituin aktiviteetti. Lähes kaikki haluavat päästä sinne. Toisaalta hyvin harva haluaa lähteä favelaan (slummeihin) kohtaamaan siellä asuvia ihmisiä. On hämmentävää ajatella, että kaikkien tänne tulevien ihmisten pitäisi haluta tehdä työtä jota teemme. Välillä tuntuu, että olemme keskellä opiskelija-asuntoa, jossa ihmiset tulevat ja menevät niin kuin heitä huvittaa.
Lähes poikkeuksetta saamme nähdä ihmisten parantuvan erilaisista vaivoista kun lähdemme liikkeelle. Viime viikolla kohtasimme miehen, joka oli aivoinfarktin seurauksena halvaantunut osittain vasemmalta puolelta. Hänellä oli apuna kainalosauva oikeassa kädessä. Rukouksemme jälkeen mies lähti kävelemään ilman kainalosauvaa. Hän kertoi, ettei ollut kyennyt kävelemään samalla tavalla moneen kuukauteen. Meillä on ihmeellinen Jumala joka haluaa parantaa. Meidän tarvitsee vain ottaa askel ja luottaa, että meissä oleva Pyhä Henki tekee työtä ihmisissä meidän ympärillä.
Aarteenetsintä
Nyt kun meillä on hyvin pieni tiimi, luovuimme tiistai-illan katukirkoista vähäksi aikaa. Sen sijaan olemme käyneet etsimässä aarteita, rukoilemassa ja siunaamassa ihmisiä. Kävimme yhdessä ostoskeskuksessa ja oli aivan mahtavaa löytää erilaisia ihmisiä ja saada rukoilla heidän puolestaan. Yhden miehen selkäkipu parani kun Pyhä Henki tuli ja kosketti häntä ja vanhemman naisen polvi parani ja hän oli niin onnellinen, että halusi lahjoittaa meille pussillisen paikallisia keksejä kiitokseksi. Jumala toimii ihmeellisesti kun olemme rohkeita ja astumme mukavuusalueemme ulkopuolelle. Samana iltana saimme kohdata monia muitakin ihmisiä, ja kaikki kohtaamamme ihmiset suhtautuivat meihin enemmän kuin positiivisesti. Meidän ajatuksena on jatkossakin käydä kohtaamassa ihmisiä. Käytännössä aina kun lähdemme liikkeelle joku paranee jostain vaivasta.
Esimerkki paikallisen lastensuojelun toimivuudesta (tai toimimattomuudesta)
Yhtenä iltana pitäessämme katukirkkoa kolme nuorta ilmaisi meille halunsa päästä pois kadulta. Yksi näistä oli 15-vuotias raskaana oleva tyttö, joka halusi päästä pois 19-vuotiaan väkivaltaisen linnassakin istuneen miesystävänsä läheisyydestä. Ahtauduimme autoomme ja ajoimme paikkaan, jossa kaikki Recifen alueen tällaiset asiat hoidetaan. Tässä kerrottakoon, että Recifen alueella on lähes 4 miljoonaa ihmistä, ja kaduilla asuu tuhansia nuoria joiden asioita tässä toimistossa on tarkoitus hoitaa. Ainakaan ulkoapäin toimisto ei näyttänyt millään tavalla siltä, että siellä pystyttäisiin hoitamaan massoja.
Kun saavuimme toimistolle, kaikki kolme nuorta pyydettiin rekisteröitymään jotta voitaisiin selvittää mihin heidät siirrettäisiin. Kahdelle alaikäiselle pojalle kerrottiin, että heidät sijoitettaisiin poikakotiin, jossa on jatkuvasti väkivaltaista käyttäytymistä, eikä kenelläkään ole siellä oikeasti hyvä olla. Lienee kohtuullisen selvää, ettei tässä vaiheessa kummallakaan pojalla ollut oikeasti mielessä tällaiseen poikakotiin meneminen. Molemmat päättivät palata takaisin kadulle. Kadulla oleminen tuntui huomattavasti paremmalta vaihtoehdolta.
Raskaana olevaa tyttöä yritettiin motivoida jäämään turvakotiin. Kohtuullisen huonosti onnistuneiden yritysten ja lähes kahden tunnin odotuksen jälkeen tyttö päätti lähteä takaisin kadulle miesystävänsä luo. Hänelle tarjottu paikka ei ainakaan tytön itsensä mielestä olisi ollut parempi vaihtoehto kuin kadulla oleminen väkivaltaisen miesystävän seurassa.
Oli monella tapaa hienoa nähdä miten heikosti paikallinen järjestelmä pystyy oikeasti hoitamaan kadulla asuvia lapsia ja nuoria. On surullista, ettei näitä ihmisiä voida hoitaa paremmin. On vielä surullisempaa ajatella, että moni kokee turvallisemmaksi asua kadulla kuin kotona vanhempiensa kanssa tai turvakodissa muiden vastaavassa tilanteessa olevien nuorten kanssa. Valtion tai kaupungin ylläpitämissä turvakodeissa ei pystytä takaamaan asukkaiden turvallisuutta, ja niissä rehottaa väkivalta, huumeet ja ihmiskauppa.
On hienoa saada olla mukana työssä, jossa meidän on oikeasti mahdollisuus auttaa ihmisiä silloin, kun muut keinot on käytetty, ja olemme nähneet yhä uudelleen miten huonosti asioita hoidetaan virallisissa välineissä. Tähän ei ole resursseja, eikä lähes kenelläkään päätöksentekijällä ole riittävästi motivaatiota pyrkiä saamaan mitään muutoksia aikaan.
Muutokset lauantaipäivän ohjelmaan
Perinteisesti lauantaina pitämämme pool party on jäänyt pitämättä toistaiseksi. Kun muutimme uuteen baseen viranomaiset seuraavat tarkemmin kaikkea tekemäämme. Meidän pitää löytää virallinen uimavalvoja, jotta voimme jatkaa pool partyn pitämistä. Toistaiseksi olemme pelanneet jalkapalloa favelassa asuvien poikien kanssa, ja jatkossa meillä on suunnitteilla muita aktiviteetteja ainakin siihen saakka kun pool partyn tulevaisuus on selvitetty. Meillä on pihalla hieno uima-allas, ja tuntuu todella turhauttavalta estää lasten pääsyä uima-altaaseen. Ulkona on reilusti yli 30 astetta lämmintä, ja erityisesti jalkapallon pelaamisen jälkeen uiminen olisi varmasti mukavaa. Nyt meillä on toisaalta täydellinen tilaisuus miettiä miten haluamme organisoida aktiviteettimme myös lauantai-iltapäivällä. Työ on käynnissä, ja mahdollisesti jo seuraavassa kirjeessämme saamme kertoa miten uiminen ja muut aktiviteetit on organisoitu.
Rukouspyyntöjä
On hienoa kun olemme saaneet positiivista palautetta työstämme, mutta olemme edelleen turhautuneita kommunikaation heikkouteen tai sen täydelliseen puuttumiseen aktiviteeteissamme. Ihmiset tulevat ja menevät kuten heitä huvittaa, ja meidän on vaikeaa organisoida aktiviteettejamme. On hienoa jos rukoilet puolestamme ja pyydät meille viisautta, kärsivällisyyttä ja kaikkia muitakin hengen hedelmiä.
Nic ja Rachael Billman ovat tänään maanantaina aloittamassa uuden CD:n levyttämisen. Seuraavat kaksi viikkoa he ovat studiossa työstämässä uutta levyä. Rukoile, että heidän molempien ääni kestää koko kahden viikon ajanjakson ja kaikki muukin sujuu ihmeellisen yliluonnollisesti levyn tekemisessä.
Olemme tulossa elokuussa käymään Suomessa. Olisi mukavaa ehtiä tapaamaan mahdollisimman monia. Pyydämme nyt jo sinua rukoilemaan vuoden 2016 osalta. Meillä on mielessä, että haluaisimme ehkä jäädä tänne toiseksi vuodeksi. Tarvitsemme seuraavaksi vuodeksi enemmän tukea kuin tälle vuodelle, kun emme enää saa vuorotteluvapaakorvausta. On hienoa jos autat meitä löytämään ratkaisun tähänkin asiaan.
Olemme edelleen kiitollisia kaikesta rukouksesta ja taloudellisesta tuesta jota olet lähettänyt meille. Ilman niitä emme pystyisi olemaan täällä. Kiitos!
Siunauksin
Tero ja Sikri
Helmikuun Father’s Love Banquet
Helmikuun loppu ja koko maaliskuu on ollut todella kiireistä aikaa. Tapahtumia on ollut paljon, katutyöt ovat pysyneet ennallaan ja vapaaehtoistiimi on ollut todella pieni.
Helmikuun Father’s Love Banquet meni hyvin. Osallistujia oli parikymmentä ja he pitivät kovasti ohjelmasta. Oli erityisen ihanaa saada olla tekemässä tätä banquetia, kun meidän oma seurakunta oli lahjoittanut siihen rahat ja saatiin olla tekemässä sitä kaikkien meidän seurakuntalaisten kanssa.
Suunnilleen samaan aikaan alkoi entisen Betania-talon (tyttöjen turvakoti) luovutus takaisin vuokraemännälle, ja koska tässä maassa ilmeisesti jostain syystä kaikki maksut ja kunnostukset tulevat vuokralaisten tehtäväksi, hommia oli aivan älyttömän paljon. Maalasimme seiniä ja kunnostimme paikkoja. Kaikki työt saatiin kuitenkin ahkeran tiimin avulla tehtyä ja ehdimme käydä kaduillakin entiseen malliin. Nyt meillä on edessä muutto vanhalta baselta uudelle, ja tämä on toinen todellinen rutistus. Uusi base on kaunis, mutta se oli jäänyt edellisiltä vuokralaisilta siivottomaan kuntoon. Se piti puunata lattiasta kattoon kokonaan. Joskus vapaaehtoistyö on katutyötä, joskus taas likaisten wc-tilojen putsausta…
Globalin matka Fortalezaan
Olimme 17.-24.3 Fortalezassa Global Awakeningin mission tripillä, ja se oli aivan mahtava reissu! Jumala ilmestyi ihmeellisesti missä ikinä olimmekaan ja ennen kaikkea Hän teki taas meidän sydämissä työtä rakkautensa kautta. Satoja ihmisiä pelastui ja antoi elämänsä Jumalan käyttöön. Yhdessä iltakokouksessa pelastuneita oli yli sata. Ihmisiä parani kaikenlaisista sairauksista. Kuurot saivat kuulonsa (monet ensimmäistä kertaa elämässään), rammat kävelivät ja sokeat saivat näkönsä! Näiden lisäksi tapahtui monia muitakin ihania ihmeitä. Yhdessä kokouksessa, jossa osallistujia oli ehkä 60, kaikki rukoiltavaksi tulleet ihmiset parantuivat. Lisäksi paljon sisäisiä haavoja parani Pyhän Hengen toimesta. Niin mahtavaa!
Tiimissä oli ihmisiä ympäri maailmaa, ja saimme taas monia uusia ystäviä. Lisäksi oli ihanaa nähdä vanhoja tuttuja, kuten Pat Bock Globalilta ja Blaine Cook joka on aivan mahtava isällinen Jumalan voideltu mies. Lisäksi reissussa oli mukana voimallinen naisprofeetta Kim Maas ja ihana äidillinen/isällinen pariskunta Sally ja Steve Wilson. Pari viimeistä iltaa menivät hyvin pienillä tiimeillä kun palvelimme pieniä seurakuntia. Toiseksi viimeisenä iltana olimme Kim Maasin johdolla osana viiden henkilön tiimiä sellaisessa innokkaassa seurakunnassa, jossa oli nuorten ilta. Tarjolla oli innokasta ylistystä ja kaikenlaisia kuvioita, mutta Pyhän Hengen läsnäolo oli aluksi poissa. Kim puhui hyvin ja kun aloimme rukoilla ihmisten puolesta, Jumalan läsnäolo ilmestyi niin voimakkaasti, että ihmiset paranivat sairauksistaan ja Sikri sai johdattaa yhden naisen uskon tielle. Seurakunnan tarina on mahtava osoitus Jumalan suunnitelmasta ja suuruudesta. Paikka jossa seurakunta kokoontui oli ennen rähjäinen slummi, josta ihmiset eivät käyneet koulua . Seurakunta aloitti rukouskävelyt ja rukouksen siellä ja nyt alue on ihan hyvä alue asua. Lisäksi ihmiset käyvät koulussa ja osa on korkeasti koulutettuja. Seurakunta jatkaa ympärivuorokautista rukousta alueella edelleen. Rukouksella on aivan valtava voima!!
Meillä oli aivan mahtava reissu. Olemme virkistyneitä, ja nyt meillä on taas paljon uutta virtaa. Saimme juuri sitä mitä lähdimme hakemaan Fortalezasta. Pääsimme yhtenä iltana jopa saarnaamaan. Meille ilmoitettiin viisi minuuttia ennen tilaisuuden alkua, että ilta jatkuu heti lyhyen ylistyksen jälkeen meidän saarnalla. Aluksi tuntui, ettei meillä ole mitään annettavaa, mutta Isä alkoi puhua meille ihmeellisesti mitä Hän haluaa meidän kertovat tilaisuuteen tulleille ihmisille. Oli aivan mahtavaa miten Pyhä Henki toimi tilanteessa, ja moni ihminen tuli ihmeellisesti kosketetuksi. Saimme erityisesti rohkaista ihmisiä antamaan kaiken Jumalalle. Olemme saaneet kaiken lahjaksi, ja Jumala haluaa meidän antavan kaiken pois. Juuri tänä iltana kaikki rukoiltavaksi tulleet ihmiset parantuivat. Aivan huippua!
Maaliskuun Father’s Love Banquet
Kun tulimme reissusta, heti seuraavana päivänä järjestimme maaliskuun Father’s Love Banquetin. Jumala ilmestyi ihmeellisesti illassa ja useampi nainen ilmaisi haluavansa jättää kadut ja löytää muita töitä. Me yritämme auttaa heitä parhaamme mukaan. Rukouksemme on, että saisimme rakennettua kunnollisen ja järjestelmällisen koulutussysteemin näiden naisten auttamiseksi. Bankettiin tuli myös pari slummeista tuttua naista. Yksi heistä on ollut todella nihkeä kaikilla tavoin ja nyt Jumala pääsi läpi hänenkin sydämeensä ihmeellisesti! Kiitos Jeesus!! Rukoilethan näiden naisten puolesta, että se hyvä työ, jonka Jumala on aloittanut saisi jatkua. Ja että kadulta pois haluavat naiset löytäisivät muita töitä helposti.
Muutto uuteen baseen
Muutamme uuteen baseen 4.4 mennessä (jo viikon kuluttua), joten meillä pitää kiirettä vielä tämän ja ensi viikon ajan. Kaikki tavarat siirretään heti alkuviikon aikana pois nykyisestä basesta, ja jo tämän viikonlopun aikana basessa asuvat ihmiset muuttavat uuteen paikkaan.
Lauantaina meillä oli taas pool party jonka järjestimme favelan (slummien) lapsille, ja ensi viikolla jatkamme taas muuttamista, siivoamista, kaduilla käymistä ja meidän ympärillämme olevien ihmisten rakastamista. Jatkamme edelleen toimintamme kehittämistä huolimatta siitä, että törmäämme uusiin haasteisiin lähes päivittäin. Erityisesti kommunikaatio on osa-alue, johon käytämme paljon aikaa. Jostain syystä se ei tunnu olevan kovinkaan keskeinen osa kulttuuria jonka keskellä elämme. Se näkyy vaikkapa siten, että eri osa-alueista vastaavat henkilöt eivät välttämättä keskustele keskenään omista tarpeistaan, ja tietyt ihmiset ovat jatkuvasti ylityöllistettyjä kun heitä vedetään jatkuvasti eri suuntiin.
Rukouspyyntöjä
Rukoilethan tiimille voimia, terveyttä ja kestävyyttä. Jatkathan meidän kantamistamme rukouksessa. Sopeutuminen uuteen kulttuuriin ja erityisesti sopeutuminen täysipäiväiseen vapaaehtoistyöhön vie oman aikansa. Se, mikä mahdollisesti toimii Suomessa, ei välttämättä toimi lainkaan täällä. Tai ainakin sen toteutuminen kestää paljon pidempään. Ihmiset muuttavat sovittuja asioita viime hetkessä, tai he saattavat päättää olla tekemättä jotain ilmoittamatta siitä kenellekään. Se on täysin normaalia. Oli jollain tavalla huvittavaa kun kuntosalin ryhmäliikuntatunnille tuli kaksi henkilöä kymmenen minuuttia ennen tunnin päättymistä. He olivat varanneet joltain toiselta paikan. Tarvitsemme paljon kärsivällisyyttä ja erityisesti rakkautta muita ihmisiä kohtaan. Rukoilethan puolestamme!
Olemme kiitollisia kaikesta rukouksesta ja taloudellisesta tuesta jota olet lähettänyt meille. Ilman niitä emme pystyisi olemaan täällä. Kiitos!
Siunauksin
Tero ja Sikri
