Karnevaalit ja uuden tyttöjen turvakodin avautuminen
Karnevaalit
Heti helmikuun alussa täällä olivat taas karnevaalit. Ne alkavat traditiolla, jossa kaupungin pormestari luovuttaa kaupungin avaimet viinan ja himon ”jumalalle”. Noituuden (makumba) papitar on mukana avaimen luovutuksessa. Suurin osa uskovista lähtee jo hyvissä ajoin ennen karnevaalien alkamista pois kaupungista, ja kaikenlainen noituus saa rauhassa ”rellestää” kaupungissa koko karnevaalien ajan.
Me mietimme vaihtoehtoja tavoittaa karnevaaleilla käyviä ihmisiä, ja lopuksi päädyimme taas tekemään aarteiden etsintää. Se toimi edellisenä vuonna erinomaisen hyvin. Aarteenetsinnän lisäksi teimme ylistyksen yhteydessä profeetallisia kortteja, joita jaoimme ihmisille. Meitä oli päivittäin noin kymmenen ihmistä, ja jakauduimme kahdeksi tiimiksi. Kävelimme ympäri vanhaa Recifeä Jumalan viitoittamilla paikoilla ja löysimme todella monia aarteita. Kaikki olivat todella kosketettuja siitä, että meillä on oikeasti elävä Jumala joka kohtaa ihmisiä karnevaalien keskellä. Yksi mahtavimmista kohtaamisistamme oli pariskunta, jonka näimme yhdellä aukiolla lavan vieressä. Aukio ja lava olivat vihjeitä jotka Jumala oli näyttänyt meille. Miehellä oli naamallaan lintumaski (yksi meidän vihjeistä), ja hänellä oli lisäksi yläselkä kipeä (yksi vihjeistämme). Kun Tero ryhtyi rukoilemaan miehen parantumista, taustalla liikkui makumba-pukuihin pukeutuneita ihmisiä. He soittivat makumba-musiikkia ja tanssivat musiikin johdossa. Teron rukoillessa voimakas Pyhän Hengen läsnäolo tuli paikalle ja miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun kaikki kipu hänen selästään lähti Jeesuksen nimessä! Meille tämä oli mahtava esimerkki Jumalan voimasta! On ihan sama mitä alakerta yrittää. Meidän Jumala on vaan niin paljon suurempi ja voimakkaampi!
Meidän tiimiin piti tulla useita paikallisia uskovia, mutta suurin osa heistä peruutti tulonsa juuri ennen karnevaaleille lähtemistä. Rukoiltuamme asiaa ja kuunneltuamme tiimissämme olevia paikallisia ihmisiä ymmärsimme, että monessa asiassa pelko sitoo paikallisia uskovia menemästä rohkeasti sinne, missä pimeys on suurin. Tietenkään meidän ei tule olla tyhmiä ja mennä minne tahansa ellei Jumala kehota siihen, mutta jutut joita kuulimme paikallisten kertovan toisilleen kuulostivat hyvin erikoisilta. Niistä oli selvästi kuultavissa pelkoa. Liikuimme aina ryhmänä ja olimme aina turvassa. Tietenkin on mahdollista, että väentungoksessa voi tapahtua mitä tahansa, mutta meidän Isä pitää meistä täydellisesti huolta. Rukoilkaa kanssamme, että paikalliset seurakunnat vapautuvat menemään missä pimeys on suurin. Meidät on kutsuttu olemaan ihmisiä eikä piiloutumaan yhtenevien asujen taakse isoon joukkoon joka ”hoitaa homman” kuten ruokajaon auton lavalta tai pakettiauton sisältä, ja sitten se häviää paikalta kun ihmisiä olisi mahdollista kohdata samalla tasolla heidän kanssaan. Uskomme, että kun paikalliset uskovat nousevat rohkeasti, tämä maa alkaa muuttua.
Hammashoitoa
Karnevaalien jälkeen arkemme rauhoittui hieman ja tavanomaisten kadulla ja slummeissa tehtävien tavoittavien töidemme lisäksi koetimme tavata kadulla tapaamiamme naisia ja lähislummin tyttöjä. Lisäksi pääsimme aloittamaan pari uutta hammashoitoa muutamien ystäviemme lahjoituksilla. Hampaiden huonous on joka kerta yhtä sokeeraavaa.
Natalian opiskelu
Natalian uusi koulu alkoi vihdoinkin, vaikka sen piti alkaa jo tammikuun lopussa. Jonkinlaisen ilmastointiongelman vuoksi he siirsivät aloitusta kuukaudella eteenpäin. Välissä olivat lisäksi karnevaalit eikä kukaan, edes kukaan opettajista, tullut kouluun. Koulu siis alkoi, ja Natalia on vihdoin päässyt jatkamaan opiskeluja. Tarkoituksenamme on aloittaa hänen kanssaan säännölliset tapaamiset, jotta voisimme auttaa häntä myös muissa elämän hallintaan liittyvissä asioissa.
Uuden Betania-turvakodin avautuminen
Yksi suuri yksittäinen asia, ehkä suurin koko meidän täällä olon aikana, oli uuden entistä ehomman Vila Betanian avautuminen. Se tarjoaa turvallisen väliaikaisen kodin kahdellekymmenelle alle 18-vuotiaalle tytölle. Paikkoja on myös kuudelle vauvalle. Hieman yli vuosi sitten vanha Betania sulkeutui sosiaalisten vanhempien paljastuttua pahemman luokan hyväksikäyttäjiksi ja huijareiksi. Tämä nyt avautunut turvakoti on rakenteeltaan paremmin tehty ja vastaavanlaiset väärinkäytökset on pyritty tekemään mahdottomaksi. Ensimmäiset tytöt saapuivat jo uuteen turvakotiin. Nyt heitä on uudessa kodissa jo yli kymmenen. Kerromme tästä lisää seuraavassa uutiskirjeessämme. Kerromme myös erilaisista haasteista, joita olemme kohdanneet matkan varrella kun nimenomaan tytöille tarkoitettuun turvakotiin on yritetty tuoda myös poikia. Paikallisten viranomaisten kanssa työskentely ei ole aina helppoa, mutta asiaa helpottaa huomattavasti kulkeminen oman näyn mukaan.
Vierailujen koordinointia
Aloitimme virallisesti työskentelyn kaikkien englantia puhuvien vierailijoiden ja vapaaehtoisten koordinaattorina. Jo tähän saakka olemme hoitaneet tehtävää erityisesti pitkäaikaisten vapaaehtoisten kanssa. Halukkaita tulijoita on kohtuullisen paljon, joten töitä riittää myös muiden töittemme lisäksi. Päivisin meillä on aikaa suunnitella erityisesti lyhytaikaisten vierailijoiden aikatauluja, ja lähes kaikkina iltoina olemme edelleen kaduilla, slummeissa ja monissa muissa paikoissa kohtaamassa niitä joilla ei ole mitään. Lisäksi kohtaamme erityisesti aarteenmetsästyksessä ihmisiä joilla näyttää ulkoisesti menevät muita paremmin.
Suunnitelmia
Olemme kiitollisia kaikille jotka ovat jollain tavalla osallistuneet meidän tukemiseen matkallamme. Ilman taloudellista tukea meidän olisi mahdotonta olla täällä, ja erityisesti ilman rukoustukea työn tekeminen olisi täysin mahdotonta. Monilla myös tiimiimme kuuluvilla ihmisillä on ollut kaikenlaisia vaivoja (esimerkiksi zikavirus), mutta me olemme saaneet olla lähes koko ajan hyvässä kunnossa.
Täällä on hyvä olla. Saamme tehdä juuri sitä mitä tulimme tänne tekemään. Saamme olla lähellä Isää joka rakastaa meitä ihmeellisellä rakkaudella. Olemme saaneet oppia paljon lisää Isän rakkaudesta ja siitä, että Isä rakastaa iloista antajaa. Saamme olla kiitollisia kaikesta siitä mitä meille on annettu. Meillä on kaikki se mitä tarvitsemme. On ihmeellinen etuoikeus saada olla täällä. Tällä hetkellä näyttää, että heinäkuun alussa tulemme takaisin Suomeen. Ellei suunnitelma muutu, meidän ei ole tarkoitus tulla takaisin Brasiliaan ainakaan tämän vuoden aikana. Rukoile kanssamme, että kuulemme mitä Isä haluaa meidän tekevän seuraavaksi. Rukoile myös, että Isä antaa meille viisautta, rohkeutta ja erityisesti kärsivällisyyttä työhön täällä.
Siunauksin
Tero ja Sikri
