Aarteiden etsintää karnevaaleilla
Moikka!
Heti aluksi haluamme kiittää sinua, joka olet osallistunut joko taloudellisesti tai jollain muulla tavalla meidän täällä olomme tukemiseen. Meidän on mahdollista tehdä juuri sitä mitä tulimme tänne tekemään. Pystymme maksamaan laskumme, ja rukous tuntuu konkreettisesti. Emme voisi olla täällä ilman sinua joten suuri Kiitos!
…alun säätöjen jälkeen elämä täällä on lähtenyt rullaamaan vauhdikkaasti.
Eurooppalainen järjestelmällisyys ei ole ollut työyhteytemme (tai tämän maan) suurin hyve, joten meille on annettu tehtäväksi ainakin yrittää saada tänne jonkinlainen järjestelmällisyys, jotta työ voisi mennä eteenpäin ja myöskin vierailijoiden ja vapaaehtoisten olisi helpompi tulla käymään täällä. Olemme haastatelleet vastuuhenkilöitä ja tehneet suunnitelmaa, joka osin on valmis. Odotamme vielä muutamien ihmisten mielipiteitä…
Hauskaa on ollut se että täällä on ollut viisi suomalaista vierailijaa/vapaaehtoista ja olemme tehneet esim. pullaa ja opettaneet suomea muille… suurin osa vastaakin asioihin nykyään ”mahtavaa!” Lisäksi me vietiin pullaa lähislummiin tutulle perheelle.
Katutyö on meidänkin osaltamme käynnistynyt (vihdoinkin). Meidän tehtävämme on koordinoida kuka lähtee ja minne. Tilannetta helpottaa paljon se, että tällä hetkellä meillä on kaksi isoa autoa käytössä ja me saadaan esim. katukirkkoon iso tiimi mukaan. Pidämme katukirkkoa kahdesti viikossa. Ollaan nähty kaduilla tuttuja kasvoja, ja erityisesti mieleen on jäänyt yksi äiti ja tytär. Äiti oli viime kerralla (viime vuonna) kun tapasimme aivan liimahöyryissään ja pikkuinen sai olla lähinnä omissa oloissaan. Hän oli silloin noin vuoden vanha. Nyt tapasimme heidät uudestaan. Äiti edelleen imppaa liimaa turruttaakseen tunteensa ja nälän tunteen, mutta hänen kanssaan pystyi kuitenkin juttelemaan. Tyttö oli mitä suloisin pikkuinen taapero. Piirrettiin ja leikittiin hänen ja parin muun lapsen kanssa, ja Tero löysi uudelleen lapsuuden riemun tehdessään yhden pienen pojan kanssa paperilennokkeja.
Ajatuksia herättävää on ollut joidenkin paikallisten kristittyjen (myös toki muiden ihmisten) suhtautuminen katulapsiin ja prostituoituihin. He ovat olleet hämmentyneitä siitä, että me istumme likaiseen maahan ja leikimme lasten kanssa. Heidän mielestään ”sekoittaudumme noiden ihmisten kanssa”. Ja että menemme keskustelemaan myös prostituoitujen kanssa. Ensin oli helppoa tuomita nämä ajatukset, mutta sitten tajusimme, että meillä jokaisella on ihmisiä, joiden yläpuolelle on helppo asettua. Meille tuli mieleen kysyä keitä ”nuo ihmiset” ovat minun/sinun elämässäsi? Heidi Baker on sanonut :”go lower still”. Hän haastaa meidät palvelemaan ihmisiä kuten Jeesus palveli. Hän jolla olisi ollut kaikki mahdollisuus katsoa meitä alaspäin, tuli ihmiseksi ja eli ihmisenä, vaikka kuitenkin Jumalana ilman syntiä. Hän palveli ihmisten tasolta lian ja kurjuuden keskellä yhtälailla kuin hyvinvoinnin keskellä. Tämä on hyvin puhuttelevaa.
Kahtena päivänä viikossa mennään lähislummeihin vierailuille. Meitä on erityisesti puhutellut slummeissa asuvien ihmisten vieraanvaraisuus. He aukaisevat kotinsa ovet isolle joukolle täysin tuntemattomia ihmisiä ja laittavat paikat niin kauniiksi kuin mahdollista (olosuhteet huomioiden). He avaavat elämäänsä meille ja antavat meidän rukoilla puolestaan. Jotenkin huikeaa! Viimeisellä reissulla saatiin rukoilla yhden naisen puolesta jolla oli käsi niin kipeä, ettei hän pystynyt sitä liikuttamaan. Rukouksen jälkeen liike palasi ja kipu oli poissa! Hallelujaa!
Tapasimme nuoren naisen , jolla on 3 lasta. Hän on huippu taitava ja organisoitunut. Hän oli osallistunut oman talonsa rakentamiseen. Talo on kyseisen slummin hienoin. Se on tehty tiilistä eikä pelkästään puista ja romuista kuten muut. Hän on sisustanut sen olosuhteisiin nähden kauniisti ja kaikki paikat ovat järjestyksessä. Jutellessamme kyseltiin häneltä, onko hänellä haaveita lähteä opiskelemaan tms. Hän sanoi, että tekisi niin mieluusti, mutta mies ei anna. Hirmu surullista! Valitettavan yleistä täällä kuitenkin. Nainen kertoi kuitenkin, että edellisen käyntikerran jälkeen jolloin tiimi oli rukoillut hänen miehensä puolesta, mies oli lopettanut juopottelun, eli elämä kotona on mukavampaa. Tällaiset asiat kyllä laittavat asioita perspektiiviin ja opettavat kiitollisuutta asioista joita itsellä on!
Kerran viikossa myöhään illalla käymme paikallisella prostituoitujen kadulla juttelemassa ja rukoilemassa heidän puolestaan. Lisäksi kutsumme heitä Isän rakkaus juhlaillallisille, joita järjestämme kerran kuukaudessa. Moni naisista on kadulla vastoin tahtoaan, mutta he eivät näe muuta vaihtoehtoa ruokkiakseen lapsensa ja saadakseen pitää katon päänsä päällä. Lisäksi osalla miehet/poikaystävät haluavat että naiset ovat kadulla, jotta saisivat hankittua luksustarvikkeita.
Helmikuu on täällä karnevaalikuukausi ja karnevaalit ovat kaikkea muuta kuin mukavat perhejuhlat. Ne alkavat tapahtumalla, jossa kaupungin pormestari ojentaa kaupungin avaimet ”jumalalle”. Monet kristityt jättävät kaupungin ja sen menot ja vetäytyvät retriitteihin pois kaupungista. Me taas halutaan olla täällä tuomassa valoa pimeyden keskelle ja ollaankin oltu etsimässä aarteita karnevaaleilla. Ollaan löydetty aivan mahtavia tyyppejä ja ihmiset ovat olleet todella avoimia rukoukselle ja selkeästi etsivät elämälleen tarkoitusta . Ollaan lisäksi nähty monien parantuvan rukouksen kautta. Erityisesti mieleen jäi nuori mies, joka oli myymässä sateenvarjoja. Me oltiin saatu tiedon sanoina mm. sateenvarjo ja naamari. Tällä nuorella miehellä oli naamari kasvoilla, ja hän oli myymässä sateenvarjoja. Me mentiin rohkeasti kysymään jos me voitaisiin rukoilla hänen puolestaan. Hän kertoi, että hänellä oli ollut alaselkä kipeä pitkään. Ensimmäisen lyhyen rukouksen jälkeen ei tapahtunut mitään, mutta uuden rukouksen jälkeen selkävaiva lähti kokonaan. Tämä nuori mies kertoi, ettei hän ensimmäisen rukouksen jälkeen uskonut parantumiseen. Jumala kuitenkin paransi hänet kokonaan. Tämän miehen koko olemus muuttui, ja hän oli silminnähden hyvin onnellisen ja iloisen oloinen kipujen lähdettyä. Meillä on ihmeellinen Isä! On niin mahtavaa nähdä , miten meidän Jumala tekee työtään kaiken pimeyden keskellä.
Father’s Love Banquet juhlaillalliset ovat ensi viikolla, joten meillä pitää kiirettä järjestelyissä. Meidän vastuulla on organisoida evankeliointitapahtumat sekä prostituoitujen luona (kun käymme kutsumassa heitä ja viemässä heille profeetallisia kuvia) että katukirkoissa tämän ja ensi viikon aikana. Lisäksi olemme ottamassa vastaan naisia, jotka tulevat juhlaan. Tätä ennen meillä on vielä paljon tekemistä, kun yhdessä tiimin kanssa teemme profeetallista taidetta jokaiselle osallistujalle. On upeaa saada olla mukana taas kerran…
Kerromme seuraavassa viestissä tarkemmin Father’s Love Banquetin onnistumisesta, ja lisäksi kerromme miltä uusi base näyttää. Toivomme pääsevämme muuttamaan sinne maaliskuun aikana. Elämä täällä ei ole jatkuvasti auringon valosta ja lämmöstä nauttimista, vaikka meillä onkin aivan mahtava maisema kotimme ikkunoista. Ranta on aivan vieressä ja sinne pääsee nopeasti. Tosin ainakaan pariin viikkoon emme ole ehtineet sinne kun meillä on ollut muita suunnitelmia. Ihmisillä on täällä paljon tarpeita. Erityisesti isättömyys näkyy hyvin konkreettisesti. Lapset nauttivat suuresti kun heidän on mahdollista viettää edes vähän aikaa kanssamme. Lasten kanssa oleminen onkin yksi parhaista asioista täällä. Kadulla asuvat lapset kyselevät jatkuvasti milloin tulemme takaisin. On hienoa saada olla täällä. Olemme todella kiitollisia kaikille jotka osallistuvat jollain tavalla meidän tukemiseen ja siten mahdollistavat meidän täällä olemisen!
Konkreettisia rukousaiheita ovat:
- Tuleva Father’s Love Banquet (tulevana keskiviikkona)
- Tuleva muutto uuteen baseen ja siihen liittyvät taloudelliset haasteet erityisesti vanhaan baseen liittyen.
- Betania turvakodin tulevaisuus talovanhempien vaihdoksen yms vuoksi sekä meidän mahdollisuus ottaa aikaa itsellemme kaiken kiireen keskellä
