Joulukuun kuulumisia ja ajatuksia viime vuodelta
On uskomatonta, miten nopeasti vuosi meni. Me katseltiin juuri Facebookin muistoja, ja tasan vuosi sitten meillä oli mahtavat läksiäisjuhlat. Me ollaan niin onnellisia, että ihan vielä meidän työ ei kuitenkaan pääty Brasiliassa, ja me saadaan jatkaa täällä ainakin kesäkuun loppuun saakka. Pari uutiskirjettä ei jostain syystä koskaan päätynyt blogiimme, vaikka lähetimmekin viestejä monille suoraan sähköpostiin. Kaikille siis vielä kerrottakoon, että koimme syksyn aikana, ettei meidän työ ole vielä päättynyt täällä, ja haluamme jäädä tänne vielä pidemmäksi aikaa. Sikrin työnantajan oltua erittäin myötämielinen (mistä olemme niin kiitollisia) asiaa kohtaan jatkamme työtämme Brasiliassa ainakin kesäkuun loppuun saakka. Näillä näkymin palaamme Suomeen heinäkuun alussa. Sikri palaa työpaikalle elokuun alussa, ja Tero miettii mitä hän haluaisi tehdä ”isona”.
Ennen joulua tulimme Suomeen joulukuun 18.päivänä klo 4:20 aamusta, ja nukuttuamme vähän aikaa herätessämme vähän yhdeksän jälkeen mietimme ihan tosissamme ovatko kellomme väärässä ajassa. Ulkona on niin pimeää, että tuntui kuin kello olisi edelleen 4:20. Meidän kotona Brasiliassa on täysin valoisaa jo puoli kuudelta aamulla. Vuoden aikana me ollaan näköjään unohdettu miten pimeää Helsingissä on joulukuun lopussa.
Toivuttuamme ulkona olevasta pimeydestä kävimme hierojalla ja saunassa, ja illalla kävimme Sikrin Isän luona perinteisissä glögijuhlissa. Oli taas mukavaa nähdä vanhoja tuttuja ja vaihtaa kuulumisia. Joulun aikaan oli ihanaa nähdä rakkaita ystäviä ja sukulaisia. Saimme kaikessa rauhassa vaihtaa kuulumisia. Kävimme myös elokuvissa, söimme suomalaista ruokaa, saunoimme joka päivä vähintään kerran ja nautimme täysillä Suomessa olemisesta. Oli hienoa kun jossain vaiheessa satoi myös vähän lunta, ja ulkona oli hyvin kylmää erityisesti päivänä jona lähdimme takaisin kohti Brasiliaa.
Joulukuussa ja erityisesti tämän vuoden lopussa mietimme, mitä kulunut vuosi toi tullessaan. Täytyy sanoa, että olemme käyneet läpi paljon kaikenlaista. Omassa sydämessä on tapahtunut selkeästi muutos siinä, miten näemme ympärillämme olevat ihmiset, jotka kärsivät. Aina nämä ihmiset eivät ole kaukana meistä. Osa heistä on meitä hyvin lähellä. Vaikka joskus tämä johtuu ihmisten omasta valinnasta, hyvin monien kohdalla tämä johtuu jostain muusta. Olemme oppineet koko ajan paremmin heittämään huolemme Jumalan haltuun, sillä kaikkia ihmisiä yksi ihminen (tai edes kaksi) ei pysty auttamaan. Kukaan ei pysty kantamaan koko maailman tuskaa harteillaan luhistumatta, mutta onneksi on yksi joka sen teki meidän puolesta. Meillä on ihmeellinen Isä joka antaa meille kaiken mitä me tarvitaan. Erityisesti suhde rakastavaan Isään on muuttunut vuoden aikana. Hän on tullut jollain tavalla paljon lähemmäs. Kiitollisuus erityisesti pienistä asioista omassa elämässä on lisääntynyt. Meille on annettu niin paljon. On ihmeellistä saada antaa edes osa siitä takaisin niille, joilla ei ole mitään.
Meille on antanut erityisesti voimia tilanteet, joissa joku toinen on aloittanut työn jonkun ihmisen kanssa mahdollisesti jo useita vuosia sitten ja ymmärrämme, että jokainen meistä on osa prosessia, jossa nämä ihmeelliset ihmiset löytävät todellisen arvonsa ja arvokkuutensa. Emme välttämättä näe itse tuloksia heti, mutta mahdollisesti useita vuosia kestävän työn tuloksena yksittäisen ihmisen elämä muuttuu, ja tämän seurauksena monelle muullekin tulee mahdollisuus konkreettiseen muutokseen. Saamme olla suuremman palapelin palasia ja pysähtyä kerralla yhden ihmisen kohdalle.
On kovasti koskettavaa nähdä pienten ihmisten tulevan luottavaisesti syliin ja kertovan sydämensä asioita meille, kun joillekin olemme ne ainoat aikuiset, jotka kuuntelevat tai välittävät. Kadulla sitä jotenkin kokee syttyvänsä eloon. Kävimme juuri ennen joulua uudessa paikassa, jossa tapasimme paljon uusia lapsia. Oli jotenkin suloista, miten pienen lämmittelyn jälkeen he osallistuivat leikkeihin meidän kanssamme, vaikka olimme kokonaan unohtaneet ottaa kynsilakat ja paperit ja kynät mukaan. Vähän isommatkin pojat olivat kovin suloisia, kun he ensin katselivat vähän kauempaa, ja sitten hekin tulivat mukaan. Lopulta he halasivat meitä, ja vähän pienempi hyppäsi syliinkin.
Kulttuurieroista emme (yllättävää!) edelleenkään ole päässeet eroon. On oma prosessinsa nähdä positiiviset asiat kaiken sen negatiivisen keskellä, joka arjen uurastuksen keskellä tulee jatkuvasti eteen. Miten oppisin rakastamaan myös epäluotettavia ja välinpitämättömiä työtovereita, jotka tuntuvat tekevän itsekkäitä ratkaisuja, ja heidän tapansa toimia käy päivä toisensa jälkeen hermoille? Miten oppisin näkemään myös heissä sen todellisen ihmisen ja rikkinäisyyden, joka heissä on, ja miten pystyn erottamaan nämä toisistaan? Kun ihmiset kysyvät kuulumisia, miten opin muistamaan kaiken sen hyvän, mitä Brasiliasta löytyy?
Joskus turhautumisen keskellä mieleen muistuu vain kaikki se negatiivinen. Tero kertoi positiivisuushaasteesta. Yhden päivän aikana ei valiteta mistään asiasta. Puhutaan vain hyvästä, mitä meille on annettu ja ajatellaan hyvää ympärillämme olevista ihmisistä. Siihen tahdon vuoden vaihtuessa lähteä. Vähintään kerran viikossa valitsen päivän, jolloin en valita mistään…(APUA!), ja tahdon haastaa jokaisen tätä lukevan mukaan. On jännää nähdä miten oma ajatusmaailma muuttuu. Toivon oppivani näkemään myös ärsyttävissä tilanteissa jotain positiivista, tai ainakin yritän oppia lähestymään asioita rakentavasti siten, ettei valittaminen ole enää osa elämääni. Voin olla eri mieltä muiden ihmisten kanssa, mutta en halua enää lähteä mukaan asioista valittamiseen.
Brasiliassa on oppinut arvostamaan monia pieniä asioita kuten esimerkiksi kassatyöskentelyä suomalaisissa kaupoissa. Suomessa asiat hoituvat nopeasti ja tehokkaasti, vaikka kassajono olisi pitkä. Jono etenee vauhdikkaasti, eikä jonossa tarvitse seistä tunteja…
Palasimme takaisin Brasiliaan 7.1. Ensi viikon maanantaina täällä alkaa uusi koulu, the Furnace. Jo keskiviikkona pidämme koko päivän seminaarin parantumisesta. Kerromme miten Jumala parantaa vielä tänäkin päivänä. Seminaarin päätteeksi lähdemme etsimään Jumalan meille piilottamia aarteita. Työt jatkuvat täällä entiseen tapaan, ja erityisesti Sikrillä on sydämellä luoda läheisempiä suhteita pariin naiseen, jotka työskentelevät prostituutiossa. Betania-turvatalon pitäisi aueta heti alkuvuodesta, mikä on suuri rukousaihe ja myös rukousvastaus. Nic ja Rachael suunnittelevat matkaa Kolumbiaan palvelemaan paikallisia pastoreita helmikuulle. He haluavat ottaa pienen tiimin mukaan ja koemme, että se voisi olla meidän paikkamme. Voisitko rukoilla, että kaikki matkajärjestelyt onnistuvat, ja saamme erityisesti katettua kaikki matkaan liittyvät kustannukset?
On suuri etuoikeus olla täällä juuri nyt. Saamme tehdä juuri sitä miksi tulimme tänne. Olemme kiitollisia kaikille teille, jotka rukoilette puolestamme. Ilman teitä emme voisi olla täällä. Kiitos myös kaikille teille, jotka tuette matkaamme taloudellisesti. Ilman teitä emme olisi edes voineet tulla tänne. Tänään pelataan jalkapalloa slummista tulevien poikien kanssa, ja myöhemmin illalla käydään hakemassa lentokentältä ihmisiä jotka osallistuvat maanantaina alkavaan kouluun. Elämä täällä on palannut hyvin nopeasti takaisin siihen mitä se oli ennen kuin lähdimme käymään Suomessa…
